Liljan Lumo

Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

9/22/2017

Mekollinen Maatuskoja





Liljan tulevien aikojen vaatevarasto karttui yhdellä mekolla lisää, saatuani eilen tämän Verson Puodin Maatuska -kuosisen trikoomekon valmiiksi.

Mekko on ommeltu jälleen Ottobre Designin 1/2017 Watermelon -kaavalla, sillä poikkeuksella että pidensin hihoja ja jätin hihansuu resorit mallista pois. Lisäksi rypytin kaula-aukkoa vähemmän kuin edellisissä mekoissa ja vaate lieneekin näiden muutosten myötä pikemminkin kokoa 92 cm, kuin kaavan osoittamaa 86 cm. 






9/17/2017

Mummun hoitoavulla Mummolan tuntu -trikoopuserot




Onni on omistaa mummu! Kiitos mummun hoitoavun sain ommeltua viikonlopun aikana kolme puseroa. Kaksi kolmesta pitkähihaisesta puserosta valmistui tästä Verson Puodin Mummolan tuntu -digitrikoosta. Toisen tein Henrille ja toinen lähti postitse Ouluun syyslahjana veljenpojalleni.

Tilasin kankaan aikanaan siinä uskossa että tekisin siitä itselleni leggarit. Vaan niin oli räyheän vihreä kangas, etten tohtinut siitä itselleni housuja ommella. Sittemmin kangas alkoi näyttää omaan silmääni liskon tai käärmeen nahalta ja sai minut kysymään Henriltä josko hän pitäisi kankaasta. Poika tykkäsi ja sillä uskalsin ommella siitä myös veljenpojalle vastaavan. Nyt täytyy sitten vain toivoa että Lauri-serkkukin jakaa Henrin mielipiteen kankaasta.

Kaavana puserossa käytin jälleen Suuri Käsityö -lehden nrosta 5-6/2015 löytyvää Noshin -kaavaa. 



9/16/2017

Kuha pussista pojan päälle






Siitä on jo tovi, kun onnistuin tilaamaan Verson puodista kuhan pussissa. Yllätyspussi toi kuin toikin tuolloin toivomaani "trikookuhaa" vajaan metrin palasen muiden ihastuttavien kankaiden ohella ja siitä palasta sain nyt tänään ommeltua pojalleni pitkähihaisen puseron.

Kaava on Ottobre Design lehdestä nro 1/2017 ja puseron koko 134cm. Varastoistani ei löytynyt sinistä resoria ja hyvä niin, sillä pusero sai hieman lisää ilmettä Henrin itse valitsemasta mustasta hihansuu- ja pääntieresorista.










Mistä on kauniit värit tehty? Sinipuusta, Keltasauramosta, Värimatarasta ja vaikka mistä muusta





Kasvivärjäys on niin minun juttuni! 

Tämä toteamus kertonee sen minkälainen viikonloppu minulla on takanani Kurssikeskus Tarvossa Tekstiilisuunnittelija ja käsityöyrittäjä Ritu Kokkosen opissa. Äänestän tämän kurssin parhaaksi käsityökoulukokonaisuuden tähän asti tarjoamista kursseista! 

Merkittävä tekijä tunteeseen on toki se, että rakastan lankoja ja olin odottanut kasvivärjäyskurssia jo pitkään. Lisäksi kasvivärjäyksessä yhdistyy ajatus mahdollisuudesta tuottaa värejä luontoa rasittamatta (toki sekin on mahdollista, jos oikein ahneeksi yhden kasvin käyttäjäksi ryhtyy ja esim. puretteiden valinnassa ei noudata luontoystävällisyyttä) ja väriliuosten käsittelyn sekä hävittämisen helppous.

Ajatuksenani oli aloittaa värjäyskokeilut jo ilman kurssia kesän alussa, mutta toisin kävi. Ei tullut kesästä 2017 suurta kasvivärjäyksen kesää. En tehnyt ainuttakaan värjäystä. Nyt kurssiviikonlopun jälkeen palan halusta lähteä mökille vielä syksyn sateiden keskelle sieniä keittelemään. Mitä mädäntyneempiä sienet ovat, sitä parempia ne Ritun mukaan olisivat ts. myöhemmin syksylläkin vielä ehtii. 


Värjäämättömät karstavillalankavyyhdit


Tapasimme viiden hengen voimin lauantai aamuna Tarvossa lohduttoman sateen piiskatessa Helsinkiä. Lyhyen alustuksen jälkeen Ritu ohjasi meidät ulos metsään ja meren rantaan etsimään "kotimaiseen luonnonkasvi" -keitokseen vielä käyttötarkoitukseen sopivia kukkia ja lehtiä. Rantaheinikot tarjosivat meille pietaryrttiä, kanadanpiiskuja ja lähes mädäntyneitä kielonlehtiä. Poimimme em. kasveja yhteensä noin 15 litraa. 

Poimitut luonnonkasvit jaettiin kahta keitosta ajatellen kanadanpiisku-pietaryrtti läjään ja erilliseen kasaan mätiä kielonlehtiä. Odotusarvo oli että ensin mainitusta syntyisi jotain kellertävää ja kielokeitoksesta jotain ihonvärisiin sukkahousuihin viittaavaa.


Kanadanpiiskun ja pietaryrtin saksimista ennen pataan laittoa


Soppakeittimet mallia Ruotsin armeija porisemassa


Luonnonkasvisopan ohella Ritu oli laittanut edellisenä iltana likoamaan keltasauramon kukintoja, sinipuuta ja krappijuurta erillisiin ämpäreihin. Näistä kustakin kolmesta oli tarkoitus valmistaa oma keitoksensa. 

Värjättäviksi materiaaleiksi lauantain aikana kukin sai valita joko norjalaista karstavillalankaa, jota on tilattavissa myös Lankavalta, tai Nepalista tuotettua jakkihärän villaa. Itse päädyin lopulta valitsemaan 200 g luonnonvalkoista karstavillalankaa. 

Kuhunkin väriliuokseen oli tarkoitus laittaa 50g värjättävää materiaalia per henkilö ja pelkän villalangan valitsemalla varmistin tulevaa neulontaa varten neljä erillistä värisävyä. Sunnuntain varalle kukin sai myös ostaa lisää lankoja Ritulta tai tuoda värjättäviä omista varastoista. Itse päädyin myös sunnuntain osalta valitsemaan saman karstavillan värjäämisen.

Lankavyyhdit jaettiin kahtia ja vyyhteihin laitettiin pasmalangat: 3-4 lankaa per vyyhti. 

Väriliemien keittäminen aloitettiin laittamalla kattilaan ensin siihen mitoitettu suuri suodatinpussi (vähän niinkuin iso pesupussi, jonka materiaalina sopii käytää esim. valoverhokangasta) ja yön yli liotetut väriaineet kaadettiin kattilan suodatinpussiin. Tällöin värjäävä materiaali jäi pussin sisään, eikä sen siivilöintiä tarvittu ennen lankojen lisäystä. Krappijuuren kohdalla pussia ei käytetty, eikä lientä suodatettu. Ritu kertoi kokemuksesta että juurenpalaset rapisevat pois langan kuivuessa ja niiden pitäminen keitoksessa läpi värjäyksen auttaa vahvistamaan väriä. Luonnonkasvikeitoksessa kanadanpiiskut ja pietaryrtit lisättiin suoraan veteen, eikä niitä suodateltu 2 tunnin keittelyn jälkeen. Suurin osa kasveista vain nostettiin pois ennen apuaineiden lisäystä ja sillä hyvä. 


Sinipuuliemen kaato suodatinpussiin ennen värjäyksen aloittamista

Kutakin värilientä keitettiin vedessä noin 2 tuntia 80-90 C-asteessa runsaassa vesimäärässä (ehkä noin 15-20 l per keitos). Krappiliuoksen lämpötila oli ainoa, jonka kanssa meidän tuli olla oikeasti tarkkana, sillä yli 80 C-asteen kohonnut lämpötila olisi muuttanut väriliuoksen sävyn tavoitellusta punaisesta ruskeaksi.


Pietaryrtti- ja Kanadanpiiskusoppa alunan ja viinikiven kera


Kahden tunnin keittelyn jälkeen luonnonkasvikeitosta lukuunottamatta kuhunkin keitokseen lisättiin alunaa 10% värjättävän materiaalin kuivapainosta. Krappiliuokseen lisättiin lisäksi 5% viinikiveä värjättävän materiaalin kuivapainosta. Luonnonkasvikeitoksen puretteena käytettiin keitokseen heti alussa lisättyä kolmea raparperinlehteä, joista irtoava oksaalihappo toimi luonnonpuretteena. 


Luonnonkasvit poistetaan padasta ennen lankojen lisäämistä


Kukin värjättävä materiaali kasteltiin lämpimässä vedessä ennen väriliemiin laittamista ja näin vältyttiin väriliemien jäähdytystarpeelta. Mikäli liemet olisivat olleet kylmiä, olisi myös värjättävä materiaali pitänyt kostuttaa kylmässä vedessä. Tällä tavoin toimittaessa säästetään värjättävä materiaali kohtaamasta lämpötilavaihteluita ja estetään sen huopuminen.


Huovutettavat materiaalit vesiämpäreissä


Märät vyyhdit nosteltiin väriliemien joukkoon ja niitä liikuteltiin hetki ennen kansien sulkemista. Näin edesautettiin värin pääsyä  värjättävään materiaalikuituun. Tämän jälkeen värjäyspatojen lämpötilat nostettiin noin 80 C-asteeseen kahden tunnin ajaksi.





Värjättävät langat Keltasauramoliemessä


Värjättävät materiaalit olisi ollut mahdollista ottaa pois padoistaan kahden tunnin värjäyksen jälkeen, mutta me teimme ryhmänä päätöksen, Ritun ohjeistuksesta, jättää värjättävät materiaalit liemiinsä yön yli. 



Keltasauramo ja Krappipadat liedellä


Seuraavana päivänä langat nosteltiin väriliemistään ämpäreihin ja niiden pesu suoritettiin seuraavasti:

  1. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus etikkaa ja annettiin värjättävän materiaalin olla etikkavedessä noin 5 min, materiaalia välillä huljutellen.  
  2. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus mäntysuopaa ja värjätty materiaali pestiin mäntysuopavedessä.
  3. Värjättyä materiaalia huuhdeltiin kylmällä vedellä kunnes huuhteluveteen ei enää irronnut väriä. 
  4. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus etikkaa ja  värjätty materiaali siirrettiin etikkaveteen 5 min ajaksi.

Tämän jälkeen lankavyyhdit ja jakkihärän villat nostettiin orsille kuivumaan.

Pesua odottavat yön yli värjätyt langat


Keltasauramo, Sinipuu, Krappi ja luonnonkasvivärjätyt langat orrella kuivumassa

Sunnuntainen värjäyspäivä noudatti pitkälti lauantain kaavaa värjäyksineen ja pesuineen. 

Valmistimme päivän aikana kuusi erilaista värilientä, joissa kielokeitosta lukuunottamatta hyödynnettiin edellisen päivän väriliuosten jälkiliemiä. 

Ritu oli laittanut yön yli likoamaan lisää Keltasauramon kukintoja ja nämä kukinnot hyödynnettiin lauantaisen Keltasauramojälkiliemen kanssa kahdessa keitoksessa. 

Kelstasauramon jälkiliemiväriliuokset:

  • Keltasauramon jälkiliemi + liotettua keltasauramoa (sis. 1 rkl soodaa) + rautavitrilliä
  • Keltasauramon jälkiliemi + liotettua keltasauramoa (sis. 1 rkl soodaa) + krappijauhoa + tanniinijauhoa


Myös sinipuun jälkiliemi jaettiin kahtia ja sitä jatkettiin kuivilla eucalyptuksen lehdillä sekä kokenillilla.

Sinipuun jälkiliemiväriliuokset:

  • Sinipuu jälkiliuos + kokenilli
  • Sinipuu jälkiliuos + eucalyptuksen lehtiä (kuivattuja)
Krappin jälkiluos hyödynnettiin sellaisenaan krappijauhon kera ja noin 5 litraa mätiä kielonlehtiä keittetiin omana liemenään. 

Kussakin keitoksessa apuaineena käytettiin jälleen alunaa (10% värjättävän materiaalin kuivapainosta) ja osassa myös viinikiveä (5% värjättävän materiaalin kuivapainosta), jonka tehtävänä oli kirkastaa värejä.



Keltasauramon jälkiliemi ennen rautavitrillin lisäyksiä

Keltasauramokeitoksen jälkiliemeen lisätty rautavitrilli antoi vihreän värin


Kustakin väriliemestä kirjoitettiin reseptit talteen ja niistä yhdessä lankojen kanssa tein Ritun ohjeistuksesta tällaiset lankavärimallit.


Muistiinpanot ja lankavärimallit keittoliuoksista

Kuten jo kirjoitukseni alussa totesin, tuntuu kasvivärjäily todella omalta jutultani. Se vain ikävä kyllä vaatii tilat ja aikaa. Tilojen puolesta uskon että mökkimme on oiva paikka tällaiselle työskentelylle, mutta ajan löytäminen lienee se kriittisempi tekijä omassa elämässäni. Saa nähdä siis, koska ehdin seuraavan kerran liemieni ääreen. 

Kurssin käynnin hyvä puoli oli että Ritu Kokkosen positiivinen ja rento ote karisti ennakkoluulot väriaineiden ja apuaineiden tarkoista mittailuista. Ihastuttavinta kurssissa olikin oivallus, että värjäilyssä todella voi päästää kaiken kokeilunhalunsa irti, kunhan suhtautuu lopputulokseen aina riemukkaan yllättyneellä odotuksella, eikä kuvittele että saavutettu väri on helposti toistettavissa. Liian tiukkojen odotusten luominen värisävyn suhteen tappaa välittömästi innostuksen kasvivärjäilyä kohtaan.

Suosittelen ehdottomasti kaikkia värjäyksistä innostuneita seuraamaan Kurssikeskus Tarvon kurssitarjontaa! Paikka on ihana ja Ritu upea opettaja. Viikonloppu värjäilyn parissa on mitä parhainta terapiaa, vaikkei itse värjäilystä sen enemmälti lopulta innostuisikaan.


500 g luonnonvärein värjättyä lankaa, 10 eri sävyä.

Tässä vielä selvyyden vuoksi keitoksista saadut värit sekä niiden pohjana käytetyt luonnonväriaineet.
  • Vihreä: keltasauramon jälkiliemi + rautavitrilli
  • Vaalea lila: sinipuun jälkiliemi + kokenilli
  • Orannsinpunainen: krappi
  • Tumma lila: sinipuu
  • Vaalea oranssi: krappin jälkiliuos + krappijauho
  • Kirkas keltainen: keltasauramo
  • Vaalea vihertävänkeltainen: luonnonkasvikeitos (pietaryrtti + Kanadanpiisku)+ raparperinlehti
  • Ruskea: sinipuun jälkiliuos + eucalyptus
  • Kirkas keltainen (hieman eri sävy kuin keltasauramokeitoksen): keltasauramon jälkiliemi + krappijauho + tanniinijauhe
  • Vaaleanruskea (maitokahvi): luonnosta mädäntyneet kielonloehdet
  • Vihreät: sama kuin ym.






8/31/2017

Projekti Onnela -mökkikeittiöremontti

"Projekti Onnelan" keittiöremontti aloitettiin vanhan saunan ja saunaeteisen kiinteiden "kalusteiden" purkamisella sekä väliseinien kaatamisella. Kaksi kaadettavista väliseinistä oli kevythirttä ja kolmas sekä kevythirttä että kiukaan takaisena palomuurina toiminutta tiiltä. Sauna oli sekä lattioiden että seinien osalta huonossa kunnossa. Seinät olivat tummuneet ja pihkan tahraamat ja muovimaton alleen peittämä puulattia oli veden vaurioittama. Alla muutama kuva tilanteesta ennen remontin aloitusta sekä seinien kaatamisesta.








Seinien kaatamisen jälkeen tila avautui yhtenäisenä siten että sinne oli kulku sekä mökin tuvasta että terassilta.




Mökin lattian alusvillat sekä laudoitus uusittiin. 



Myös kattopanelointi uusittiin saunaeteisen ja löylyhuoneen puolelta. 



Kaiken tämän jälkeen alkoi seinien puhdistaminen pihkasta, missä emme sitten koskaan lopulta onnistuneet niin täydellisesti kuin tavoitteena oli. Ainoa keino pihkan saamiseksi irti seinästä tuntui olevan hionta ja sekin osoittautui melko toivottomaksi hiomapaperien tukkiuduttua hetimiten aloituksen jälkeen. Alla oleva kuva kertoo millaisiksi hirret lopulta jäivät.   




Kävin läpi mielessäni usean eri vaihtoehdon hirsien peittämisestä levyin/ panelein, mutta koska visioni siitä että keittiössä tulee näkyä hirret valkoisiksi maalattuina oli vahva en antanut periksi ja aloitin lopulta testauksen maalin tarttuvuudesta hirren pintaan. Varastohyllyssä ollut purkillinen liuotinohenteista maalarin valkolakkaa tarttui hirteen. Valintani oli siis täysin summittainen. Minulla ei ollut mitään suositusta Tikkurilalta tuotteen tällaiseen käyttöön. Lopulta lakkasin koko keittiön ja lopputulos oli karmaisevan ruma ja läikikäs. 


Ajatuksenani oli että maalarin valkolakka toimisi ns. pihkan läpilyönnin estäjänä ja jatkoin työtäni karkeuttamalla lakattua pintaa sen verran että se olisi päällemaalattavissa. Päällemaalauksen tein pensselillä sävyttämätöntä himmeää LUJA -maalia käyttäen. Halusin seinästä täyshimmeä ja kovaa kulutusta kestävän (sekä pesuaineita, kemikaaleja että kosteutta vastaan), minkä vuoksi valitsin kyseisen tuotteen. Tavoitteena oli myös että seinän pintaan saisi jäädä ns. pensselin sivelyn jälkiä ja kys. tuote antoi silmääni miellyttävän ulkonäön. 

Maalasin seinät lopulta kahteen kertaan Luja himmeällä ja käsittelin vielä erikseen keittiön ulkopäätyseinän sekä vanhan eteisen seinät Osmo Colorin puuvahalla, sävy Kuusi 3111. Se miksi päädyin käsittelemään osan seinistä puuvahalla ja osan maalilla johtui puhtaasti suunnittelemattomasta työskentelystäni. Alla kuva maalatuista ja vahatuista seinistä.



Kuvista näkyy myös lattian maalaustyö, joka toteutettiin Tikkurilan liuotinohenteisella Betolux -maalilla. Maalin sävy on Navy Gray. Vanhan palomuurin maalasin kahteen kertaan myös Luja himmeällä.

Keittiön asennuksesta en tullut ottaneeksi ainuttakaan kuvaa. Itse tekemäni keittiösuunnitelman viimeistelijänä toimi Porttipuiston Ideal -keittiöiden (Keittiö.netin) henkilökunta ja keittiökaapin ovet ovat Strömsö -mallistoa. Vetimet ostin Kalliosta Hokola Oy:ltä ja niiden malli on ns. Suomivedin 50-luvulta. 





8/30/2017

Sydämellisesti tervetuloa!





Tällä kertaa neitokaiseni toimi ompelemassani vaatteessa aidosti vain mannekiinina ja tuntui jälleen nauttivan tehtävästään!

Mietin pitkään mitä antaisin heinäkuussa syntyneelle serkkuni pojalle lahjaksi ja päädyin lopulta tällaiseen sydämelliseen tervetulotoivotukseen.

Puvun kaavana on Jujuna Jumpsuit ja kankaana Verson Puodin joustofrotee. Puvun huppu on vuorattu Marimekon valkoisella trikookankaalla ja resorit tilattu myös Verson Puodista. Puku on kooltaan 80cm, sillä meidän suvun lapsoset eivät kokemukseni mukaan ole kauaa pieniä.




Edellisen ompelu- ja käyttökokemuksen myötä (ks. "Valoköynnös" -jumpsuit) lisäsin puvun kaulukseen painonepparin. Nepparin tehtävänä on estää puvun putoaminen päältä, mikäli käyttäjänsä on yhtä innokas vetoketjun avaaja kuin meidän Lilja Valoköynnös -jumpsuitinsa kanssa. Se tuo myös istuvuutta puvun melko painavaan huppuun. 

En tiedä miksei minulle ole aiemmin tullut mieleen korjata Liljankin puvun huppua nepparilisäyksellä?! Sen sijaan että olisin naputellut pukuun kiinni pienen nepparin, olen jokaisella käyttökerralla tukenut kaulusta suurehkolla hakaneulalla ja pelännyt sen aukeamista kesken leikkien. Ehkä syy on se, että koin rimakauhua noiden nepparien kiinnittämiseen. En ole käyttänyt niitä sitten 90-luvun ompeluiden (miltä ajalta nuo nepparit muuten ovat) ja muistin että niiden kiinnittäminen on hankalaa. Vaan eipä ole hankalaa, hankalampaa on sen hakaneulan kiinnittäminen!

Niin tuli omaan silmääni nätti, että taidan ommella kaapissa odottavasta vastaavasta kuosista keltaisin pohjin puvun myös Liljalle. Täytyy toivoa että lahjan saaja mieltyy pukuun yhtälailla kuin tekijänsä.














8/24/2017

Kerrankin ajoissa joulusesongin suhteen




Tällä kertaa eivät suunnitelmani joulumattojen suhteen jääneet viime hetkeen, eikä minun ensi jouluna tarvitse harmitella mattojen sopimattomuutta muuhun joulusisustukseen. Ei sillä että olisin kummoinen joulusisustaja. Meidän joulukoristuksemme on hyvin pienimuotoinen, voisi sanoa että "lastenkokoinen": muutama tonttu kullekin aseteltavaksi ja kuusi silloin kun vietämme joulun kotona. Joulukoristeet eivät oikein ole minun juttuni. 

Jouluiset Marimekon patakintaat, käsipyyhkeet ja kivikynttilät sen sijaan ovat sitäkin enemmän minun juttuni. Kuin myös nyt nämä räsymatot, joiden väritys on lähtöisin Marimekon/ Maija Louekarin Kuusikossa patakintaista.

Halusin tarkoituksella kutoa kustakin matosta yksilöllisen ja epäilen että kärsivällisyyteni ei olisi edes riittänyt useamman täysin samanlaisen kutomiseen. Se olisi vaatinut liian tarkkaa räsyjen punnitsemista ja etukäteissuunnittelua, mikä ei vieläkään ole mattojen kudonnassa minun juttuni. Nautin kutomisesta eniten silloin, kun teen luomistyön kutomisen aikana. Toki mielessäni on käynyt Kiikalalaisen räsymaton kutominen, mutta vielä ei ole ollut sellaisen aika.