Liljan Lumo

Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

1/12/2018

Marttoja ja pikkukukkia





2.1.2016, viisi päivää ennen tyttäreni syntymää, kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Olin suunnitellut blogin aloittamista koko syksyn 2015 ja tuntenut lähinnä hienoista "noloutta" ajatuksesta.  

Kolmannen äitiysvapaani alettua minulla oli kuitenkin tarve saada aikaan jotain näkyvää perus lapsiarjen ohella ja rohkaistuin julkaisemaan ensimmäisen tekstini. Nyt kaksi vuotta ja 11 päivää myöhemmin blogissani on käynyt 39 957 lukijaa! Mikä luku ja mikä ilo että käsityöni, valokuvani ja tekstini ovat tavoittaneet jonkun teistä noin usein. Iso ja onnellinen kiitos!

Blogin kirjoittamisesta tuli lopulta viimeisimmän äitiysvapaani aikana iso henkireikä. Vaikka lasten kanssa kotona viettämäni aika on arvokkainta elämässäni, en olisi ehkä nauttinut siitä niin paljon ilman käsityöharrastustani. Samanlaisina toistuvat päivät, jatkuva ja ajoittain äärimmäinen väsymys, kyvyttömyys nukkua silloin kun siihen olisi mahdollisuus ja yritys olla läsnä kaikille kolmelle yhtä aikaa, oli ajoittain hyvin raskasta. Pieni hetki neuletyön parissa samaan aikaan muistipeliä pelaten, ompeluhetki lasten leikkiessä vieressäni, valokuvaustuokion järjestäminen pyöräretken lomassa jne. Nuo hetket olivat henkireikiä ja voimavara itselleni. En niinkään kaivannut yksin kaupungille käymään tahi iltavapaille. Sain "oman hetkeni" noina pieninä hetkinä lasteni kanssa, käsityön voimalla, ja niistä kaikista hetkistä olen onnellinen! 

Jatkaakseni samalla teemalla ja rikkoakseni (toivoakseni) 40 000 lukukerran, tässä viimeisin loppusyksyn ompelutyö: Martat paita ja Pikkukukka -leggarit koossa 98 cm. 

Verson Puodin Martat -trikoosta ommeltu paita noudattaa jälleen Noshin -luottopaitakaavaani ja leggareiden kaavaksi valikoitui osuvasti PaaPii -kaavakirjan  Lilja -leggarit. Lilja -kaavasta sanottakoon että housujen vyötärönauhaan kannattaa todellakin lisätä  kirjassa ohjeistettu vyötärövara. Ompelin Majapuusta tilaamastani Pikkukukka -trikoosta nimittäin kahdet leggarit ja 86 cm pöksyistä tuli niin matalat, että Liljan olisi pikimmiten luovuttava vaipan käytöstä. 

Näillä ajatuksilla kohti blogini kolmatta vuotta! Kiitos!



1/11/2018

Paratiisinkukka -kylpytakki innokkaalle kylpijälle




Kaksi kuukautta ehti vierähtää, ennen kuin sain tämän ompelutyön kuvattua. Lunta ja valoa löytääkseni minun piti vielä matkustaa Keski-Suomeen, jotta kuvaus onnistui. Niin pimeää täällä eteläisessä Suomessa on koko syksyn ollut. 

Ajatuksenani oli toki myös kuvata kylpytakki Liljan päällä, mutta jostain kumman syystä tyttäreni päätti joka kerta kuvaustuokiota järjestellessäni ilmoittaa, ettei hän suostu itseään kuvattavan tämä päällä. Kameran kortille ei ole tallentunut kuin kiukkuisia irvistyksiä ja hyvä niin. Jokaisella meillä on lupa valita haluammeko tulla kuvatuksi vai emme.

Kuvauskielto ei tarkoittanut sitä, etteikö tyttö olisi halunnut käyttää takkiaan ja se on ollut hyvinkin käytössä sitten lokakuun, jolloin sain lopulta käsin ommellen viimeisteltyä takin helman. Tulin ostaneeksi liian paksua froteeta takin vuoritukseen, minkä vuoksi koneompeleella helmasta tuli ruma. Aikani ratkaisuja etsittyäni päädyin omplemaan helman käsin. Hupunsauman ja hihansuut onnistuin saamaan siisteiksi konetta käyttäen.

Takin malli on Ottobre Designin lehdestä 6/2011 ja nro 11. Tittiina. 
Paratiisin kukka -joustofroteen olen tilannut Verson Puodista jo muutama vuosi sitten ja froteekankaan ostin Eurokankaasta. 

Liljan tapauksessa kylpytakki ei olisi toiminut kietaisumallisena ja siksipä päädyin Tittiina -malliin saman lehden tarjoamien keitaisukylpytakkien sijaan. Vetoketju on huolettomampi ja vaate pysyy oikeasti päällä. Paksun froteevuoren etu on siinä, että tyttö ei tarvitse erillistä pyyhettä saunasta tai kylvystä lähtiessään: takki hoitaa myös pyyhkeen viran.







"Lilja -possulle" Pipsa Possu -syntymäpäiväkakku



Bloggarin arkeni on muuttunut töiden myötä niin hektiseksi etten enää tahdo löytää aikaa käsitöilleni, saati sitten niiden julkaisemiselle. Lisäongelmia aikapulan ohella ovat tuoneet tietokoneongelmat ja kuvankäsittelyohjelman lisenssin loppuminen. Kuinka tuskaista onkaan löytää itselleen sopivaa ohjelmaa kuvien käsiteelyyn! Nykyinen käytössäni oleva hätäratkaisu, Picasa, ei tyydytä itseni lainkaa, mutta sillä mennnään nyt ainakin se tovi, että koen järkeväksi maksaa kuukausittaisia lisenssimaksuja ohjelmasta, jonka käyttö näillä näkymin jää aivan liian vähäiseksi.

Mutta siis aiheeseen eli Pipsa Possu -kakkuun, jonka leivoin lauantaina vietetyille tyttäreni 2-vuotis syntymäpäiville. 

Kakun koristeet syntyivät yömyöhään viime viikon aikana. En millään malttanut tänäkään vuonna olla koristelematta Liljani kakkua teematoiveen ohella liljoin. Niin kauan kuin tyttö ei erikseen kiellä niiden laittamista kakkuunsa, taidan niitä väkerrellä. Tänä vuonna 2-vuotta täyttävä rakkaani osasi jo toivoa teemaa kakkuunsa ja se oli hyvinkin selvä: PIPSA POSSU! 

Koko meidän elämä on ollut pitkin syksyä yhtä Pipsa Possua, sillä niin ihastunut tyttö on hahmoon. Ja mikäs siinä, ohjelma on niitä harvoja lastenohjelmia, jotka ovat hyvin tehtyjä, kertovat eheää tarinaa ja missä tunnelma on aina miellyttävä.

Taiteilijan vapaudella laajensin Pipsan kuralätäkön suklaaputoukseksi ja istutin Pipsan liljaan. Koristustyön alkumetreillä väkertämäni sokerimassa -possu ei onnistunut massan liiallisen pehmeyden vuoksi. Muotoiltu pää otti ja valui pipsattomaksi ja sen seurauksena päädyin edellisten vuosien tavoin käyttämään muovista hahmoa. Tikkarit ja "ilmapallot" tein Pipsan taakse sokerimassasta.

Kakku oli jälleen gluteeniton ja yhden pohjan valmistus noudatti kaavaa
- 4 kananmunaa
- noin 2 dl sokeria
- 1,5 dl perunajauhoa
- 0,5 dl gluteenitonta Sunnuntai jauhoseosta

Kakkupohjia leivoin kaksi, syystä että halusin kakkuun korkeutta ja oma 20cm vuokani on melko pieni. Lisäksi halusin kakun sisäosasta raidoitetun ja maustoin toisen pohjan kaakaolla. Kuvaa ei tästä raidoituksesta ikävä kyllä tullut otettua.

Kakku on ympäriinsä kuorrutettu voikreemillä (250g voita + 8 dl tomusokeria + 0,5 dl vettä), jonka värjäsin Wiltonin pinkillä pastavärillä kahteen eri sävyyn. Maalailin kakun ympäriinsä kahdella kreemisävyllä ja valuttelin päälle Fazerin taloussuklaasta tekemäni kastikkeen. Kastike jäi aika tönköksi, mutta en uskaltanut valmistaa sitä Kinuskikissan sivujen ohjeella, kastikkeen jäädessä viimeksi ohjetta seuratessani liian ohueksi. Vähensin siis ohjeesta kerman määrää ja sillä sain paremmin hallittavan kastikkeen aikaiseksi.

Hyvää tuli ja kakku tuli syötyä kahdessa päivässä!






12/17/2017

Kierrätysfarkuista vielä kahdet lapaset pukinkonttiin




Lapasia, lapasia: niitä tässä on nyt olen pyöritellyt kaikki vapaat hetkeni viimeisen viikon aikana. Sain päähäni ommella ensimmäisen kierrätysfakkulapasparin seuraksi muutaman parin lisää ja tässä ne nyt ovat.

Pari vuotta sitten hankkimani saumurin yhtenä lisäominaisuutena on mahdollisuus rullapäärmeen ompeluun ja sitä vihdoin kokeillakseni, päädyin suunnittelemaan toisiin lapasiin ruusukkeet. Laiskuuttani en jaksanut katkaista neljästä saumurilangasta kahta ja rullapäärmeen leveys määräytyi siten kolmilankaiseksi. Jo etukäteen tiesin että kahden langan päärme olisi ollut sirompi, mutta ihan kauniiksi tuo kolmilankainenkin käytännössä osoittautui.

Ompelin molempien noin 2cm leveiden kaistaleiden reunat rullapäärmeellä ja rypytin toisen reunan kapealla kuminauhalla. Ohje ruusukkeen tekoon löytyi Mekkotehdas -kirjasta, mutta jälleen laiskuuttani sovelsin ohjetta niin, että korvasin poimutuslangat kuminauhalla. Farkku on kankaana niin jäykkää, ettei lankojen avulla rypyttäminen olisi ollut edes toimiva ratkaisu ja kuminauha toimii tehokkaasti tässä tehtävässä.

Molemmat lapaset on vuorattu kevytvanulla, kiitos ystäväni, joka lahjoitti minulle jättimäisen rullapakan heidän tuotannostaan jäänyttä ylijäämää. Vanua on oikeasti niin paljon, että siitä riittää materiaalia koko loppuelämän lapasiin. En voi kuin nauraa omalle sulovileenilleni ja kiittää puolisoani siitä, että hän antaa luovuuteni tarpeiden määritellä tilankäyttöämme. Kohtuus ja järki eivät taas ole läsnä, kun kyseessä on käsityömateriaalit ja vielä ilmaiseksi saadut. Kiitos Mari, pakka on nyt osa parvekkeemme sisustusta!












12/07/2017

Rakkaudesta Marimekkoon - raikastettu tasaraita





Henrillä oli noin kuukausi sitten eskarissa valokuvaus ja minä heräsin hyvin viimetingassa, eli klo 22 edellisenä iltana, siihen että pojalla ei ole kuvaan päälle puettavakseen mitään siistiä. Tätä mieltä olin siis itse. Kaikki aikaisemmin ompelemani paidat ovat niin kovassa käytössä, etten kokenut niitä riittävän siisteiksi ja kauluspaitoja ei meidän poikien kaapeista löydy. 

Siinä sitten yömyöhään pengoin kangasvarastoni, valitsin Marimekolta ostamani musta-valkean tasaraita -trikookankaan ja leikkasin pojalle jälleen Noshin paitakaavaa hyödyntäen puseron. Kankaan valittuani havahduin siihen tosiasiaan, että lapsellani taitaa olla joka ikisessä päiväkodin kuvauksessa päällään jokin Marimekon tasaraita. Kuosia ja päiväkotikuvia "uudistaakseni" leikkasin etu ja taka-kappaleet siten, että kappaleiden keskelle syntyi sauma ja kohdistin raidoitukset kuvien esittämällä tavalla. 

Siinä se paita sitten syntyi puoleen yöhön mennessä ja pojalla oli siistiä päällepantavaa aamulla. Sittemmin pusero on toimittanut kauluspaidan/ siistinpaidan virkaa jo muutamaan otteeseen. Ajattelinkin että tasaraita -paidan voi virallistaa meidän perheen lasten siistiksi pukeutumiseksi. Tomas, joka ei tätä nykyä halua pukea päälleen mitään uutta, on valinnut myös luottokuosikseen raidat. Onneksi meillä on niitä kaapissa riittävästi Marimekolta ostettuna, serkuilta saatuina ja itse ommeltuina.







12/06/2017

1978 -farkkulapaset



Kiitos itsenäisyyspäivän ja auringon, sain vihdoin viimein kuvattua jokusen syksyn aikana ompelemani tekeleen. Tässä ensimmäinen uusista innostuksen kohteistani: ommellut lapaset ja vielä kierrätysfarkuista tehdyt. 

Voi onnea tätä ideaa! Olen suunnitellut näiden protokappaleiden jälkeen jo useamman erilaisen ja jahka löydän aikaa, niin ompelen näitä lisää. Käyttäjäkunta ei oikein ole vielä selvillä, mutta puolisoni on ainakin tilannut itselleen yhdet.

Aloitin lapasten ompelut käyttämällä Puuhakaspajan -lapaskaavaa, mutta totesin kaavan ainakin omaan käteeni aivan liian leveäksi. Otinkin sitten opikseni kahdesta ommellusta lapasparista ja suunnittelin omaan käteeni sopivamman mallin näihin farkkuversioihin. Ne ensimmäiset ja liian leveät lapaset jätin kuvaamatta: eivät nimittäin miellytä omaa silmääni lainkaan kuosin puolesta. Nämä farkut sen sijaan ovat ihan omat suosikkini. Täytyy nyt vain taas toivoa että niiden saaja myös pitää niistä. 

Vuoritin lapaset fleece-kankaalla, jota on jäänyt yli Henrin fleece-leggareista. Lapasten resori on tilattu Paapiiltä ja se on väriltään sekä nimeltään "mustikka". 



Paljon Onnea Suomi 100-vuotta!




Sinistä, valkoista, tyrskyjä, aaltoja, valkeita hankia, valkeita öitä, sinisiä järviä, sinistä taivasta, myrskyävää merta, revontulia, pakkasta, Myrskyluodon Maijan säveliä, vapauden värejä, itsenäisyyttä ja 100 vuotta vapautta -tästä kaikesta on leipomani juhlakakku tehty.

Omat "Suomi100" -tekeleeni rajoittuvat tähän kakkuun. Ajatuksena oli tehdä yhtä sun toista, mutta mikään suunnitelma ei projisoitunut itse tekemiseksi ennen eilistä iltaa ja kakun leipomisen aloitusta. Joskus näin.

Kakun täytteeksi tein mustikkarahkamoussen sekä kaardemummalla maustetun vaniljakreemin pitkälti Valion sivuilta löytyviä ohjeita noudattaen. Hyvin sopivat yhteen nämä kaksi kerrosta kera mustikkahillon!

Näine makuine toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!