Liljan Lumo

Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

5/13/2018

Liljan neuletakki tulevia kesäiltoja ajatellen





Ihastuin kaksi vuotta sitten ystäväni tyttären Idan päällä olleeseen neuletakkiin ja siitä lähtien olen kirjaimellisesti tuottanut tätä Liljan neuletta. Olen tullut neuloneeksi neuleen kahdella värillä puoleen väliin, purkanut sen silmääni sopimattomana ja aloittananut uudelleen vain yhtä väriä käyttäen. Muistaakseni purin yksivärisenkin jo kerran. "Synnyttämisen tuska" oli minulle epätavallisen suuri, osittain siksi että lankani oli ohuena hidasta neuloa ja osittain kait vain siksi, että istun harvoin nykyisin aloillani neulomassa. Lopulta neule syntyi Venäjälle suuntautuneen työmatkan, joulun väliipäivien sekä Jari Tervon Kekkonen -dokumentin ansiosta.

Ohjeen löysin ystäväni opastuksella Drops Designin ilmaisten neuleohjeiden joukosta. Ilman ystäväni tyttären kaunista neuletta en olisi mallikuvan perusteella ikinä tullut valinneeksi tätä Little fern -mallia. Onni siis että näin neuleesta ystäväni version.

Oma neuleeni on tehty Drops Baby Merino langasta ja sen sävy on vanhanajan roosa. Sain pussillisen kyseistä lankaa lahjaksi Liljan synnyttyä ja olen iloinen että voin vihdoin näyttää lahjan antajalle tuotokseni. 

Napit tuosta takista vielä puuttuvat, sillä kuvaushetki iski päälle yllättäen Liljan kaivettua takin kaapistaan ja innostuttua sen sovittamisesta yhdessä äitienpäivä lounaalle valitun mekon kanssa. Tyttö opetteli pukemaan itse päälleen ja minä hyödynsin tilannetta kameran kanssa. Näyttää tuo neule jääneen höyryttämättä kokoamisen jälkeen, mutta kaunis se on omaan silmääni jo noinkin. Jahka ne napit vielä saan paikalleen, niin voimme ottaa neuleen käyttöön kesän tulevien juhlien iltahetkiin.







5/06/2018

Vanhojen farkkujen kierrätystä jälleen: kudottu lattiakori





Otin eilen käsityökoulun kevään viimeiseltä tunnilta kotiuduttuani itseäni niskasta kiinni ja tartuin vuosi sitten keväällä Helskyn kurssin aikana kutomaani kankaaseen. Koulun opetussuunnitelmaan kuului vuosi sitten keväällä kudonnan jakso, jonka aikana opettelimme luomaan loimen, kokoamaan kangaspuut ja laittamaan loimen puille. Kullakin meistä oli varattu ennalta sovitut mitat lointa kudottavaksi ja itse olin varannut sitä 2*1,2m. Kudonnat sain tehtyä mutta sen jälkeinen viimeistelytyö on odottanut tekijäänsä vuoden verran.

Loimi luotiin pitsisidosta varten ja kullakin oli mahdollisuus suunnitella työnsä kys. sidosta sekä lisäksi palttinapoljentaa hyödyntäen. Omani kudoin molempia käyttäen ja kuteena käytin vanhoja farkkuja, lankakopasta löytynyttä Hanko -puuvillasekoitelankaa, myös kopasta löytynyttä mustaa Novitan ontelokudetta sekä valkoista poppanakudetta.

Mallin suunnittelin suurelle olkalaukulle, mutta kuten huomaatte, sitä ei kankaasta lopulta syntynyt. Kangas pyöri kaapissani vuoden päivät juurikin siitä syystä, että en lopulta halunnut tehdä siitä laukkua. Kangas ei kuvioineen ja mittasuhteineen mielestäni sopinut siihen tarkoitukseen. Pyörittelin kangasta käsissäni erään kerran, ennenkuin sain eilen kirkkaan ajatuksen kääntää kankaan loimisuunnan pystyyn ja ommella siitä itselleni uuden lankakorin lattialle.





Valmis kudottu kangas lev*pit 66*116cm


Yläosa palttinaa kolmella vuorottelevalla sukkulalla ja alaosa pitsisidosta, 2-osainen aihe.


Kankaan palttinaosan kudoin kolmella kävyllä siten että kussakin oli eri kude. Ihastuin palttinan ulkonäköön niin, että jälkikäteen sitä ihastellessani harmittelin miksen ollut tehnyt koko työtä vain kys. tavalla. Omaan silmääni pitsisidoksen kuoppainen pinta ei oikein millään tahdo istua. Päädyin alunperin kutomaan kankaasen pitsisidos osuuden vain siitä syystä, etten ollut sitä koskaan ennen tehnyt ja neljällä polkimella kutominen oli minulle uutta. Olenhan keskittynyt mattojen kudonnassa vain palttinasidokseen. 

Pitsisidokselle ominaista on sen kuoppainen pinta, joka muodostuu ohuemmasta kuviokuteesta (usein loimen kanssa saman paksuinen, mutta minun kankaassani Hanko -lanka oli loimilankaa paksumpaa) ja huomattavasti paksummasta pohjakuteesta. Kankaan runko muodostuu paksuista palttinaisista pohjakuteista ja itse kuvio ohuesta "kuviokuteesta". Kuviokude sitoutuu kuvion kohdalla palttinaksi, mutta pohjan kohdalla se jää vapaasti nurjalle puolelle "lenkeiksi". Palttinainen kuvion kohta työntää kahta puolta olevia pohjakuteita erilleen, mutta pohjan kohdalla kuviolangat jäävät kankaan taakse sitoutumattomana. Kankaan nurjan puolen ulkonäöstä en tietenkään eilisessä tekemisen innossa hoksannut ottaa kuvaa, mutta korjaan asian tulevaisuudessa toisen kankaan kohdalla, jahka saan työstettyä siitä jotain pelkkää kangasta hyödyllisempää. 

Pitsisidoksella kudottu kangas sopii siis tarkoituksiin, jossa nurja puoli jää piiloon. Itse piilotin kankaan nurjan puolen ja siten korin sisäpinnan vuoraamalla kopan paksulla valkoisella puuvillakankaalla. Kangaspala löytyi kaapinperukoilta, sillä se oli jäämistöä muutaman vuoden takaisesta rottinkikalusteiden istuintyynyjen päällystysprojektista.  

Kori tuli siis valmistettua poppanaa ja loimilankaa lukuunottamatta kaapeistani löytyneistä materiaaleista ja se jos mikä lämmittää omaa mieltäni. 










4/27/2018

Viimeinen mekko kummityttöjen mekkosarjaan





Tässä kesäinen Mona -mekko Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kaavakirjan ohjetta mukaellen toteutettuna. Sekä helma että helmaröyhely ovat kirjan mekkoa runsaammat, mutta muuten noudatin ohjetta kerrankin orjallisesti.

Päätin tammikuussa ommella kullekin kummitytölleni kukkamekon syntymäpäivälahjaksi ja nyt on Viivin vuoro. Kankaaksi valitsin keveän ja Espanjan helteisessä auringossa toivottavasti myös viileän viskoosin. Kangas löytyi Eurokankaan tulevan kesän kangasvalikoimasta. Olkainnauha on letitetty lankakopasta löytyneestä vähintäänkin 25 -vuotta vanhasta Cottonella langasta ja napit taitavat olla vähintäänkin yhtä vanhat.  Yksi ompelun suurimpia iloja nykyisin on löytää käsityötarvikevarastoista käyttöön sopivia asioita ja vältää kaupassa käynti!

Nyt täytyy vain taas toivoa kahta asiaa: että mekko on mieluisa ja sopiva. Jälkimmäistä asiaa jännitän enemmän. 













4/17/2018

"Sallaiset" -naulakintaat ja jälleen pieni vyyhti itse värjättyä lankaa




Hiihto- ja lasketteluhetkien välissä, Sallassa, viime viikon aikana syntyivät nämä neulakintaat. Haastoin itseni toisen kerran kinnasneulan kanssa, edelleen hieman haparoiden ja omaa suhdettani neulakintaan ulkonäköön sekä tekniikan hitauteen pohtien. 

Otin matkalle mukaani neulan, kaksi kerää Alafoss Lettlopi lankaa ja yhden pienen tuppuran mikrossa itse reaktiivivärein värjäämääni vast. Lettlopi lankaa. Rajoittamalla materiaalivalintojani ns. pakotin itseni tekemään, käsityötuskan alkaessa, elämäni toiset neulakintaat. Ajatuksenani oli myös saada tekniikka riittävän hyvin juurrutettua muistiini, jotta voin sanoa osaavani kintaan teon 2+2 tekniikalla pidemmänkin tauon jälkeen.

Lettlopi osoittautui lankana neulakintaan tekoon aivan oivalliseksi, sillä kintaista tuli edellisiin verrattuna omiin silmiini esteettisesti kauniimmat ja lisäksi langan päät huopuivat pätkiä yhdistellessä helposti yhteen. Pienen pieni noin 20 g:n lankavyyhtinikin oli kelpo tekniikalle, joka kirjaimellisesti tukee langanpätkien käyttöä. 













4/05/2018

Ahman taika -pyjama





Sainpas kuvattua tämän Verson Puodin Ahman taika -trikoosta ompelemani pyjaman ennen talven loppua. Olin toivonut kuvaavani pyjaman Henrin päällä, mutta mitoitukseni reiluus yllätti itsenikin - poika on hukkua pukuun vielä tällä hetkellä. 

Pyjama on kokoa 140 cm ja kaavoina käytin Noshin luottopaitakaavaa sekä Ottobre Designin Slim-Fit Leg svetarihousukaavaa nrosta 1/2017.






4/04/2018

Mekollinen retrompaa romantiikkaa



Romanttisesta mekkotuotannostani syntyi vuorostaan tämä enemmän 70-luku henkinen mekko koristenauhoineen ja rypytyksineen. Melkein harmittaa etten hoksannut ommella kankaasta itselleni kesäpuseroa farkkujen kanssa. 

Kaavana minulla oli jälleen Mekkotehtaan Katariina -kaava, jota hieman muuntelin. Tarkoitukseni ei ollut tuottaa retrohenkistä lopputulosta, mutta näköjään sielun sisältä pukkaava tyyli siirtyy lopputuloksiin vailla tarkoitusta.

Oranssin koristenauhan olen tilannut Karnaluksista ja kangas on jälleen Eurokankaan palalaarista. Mekko sujahtaa samaan lahjalaatikkoon edellisen pitsiunelman kanssa.











4/03/2018

Henkäys menneestä ajasta - Romanttinen pitsimekko





Muistatteko lapsuudesta sen hiljaisen koko kehon täyttävän onnen tunteen saatuanne lahjaksi, yllättäin, jotakin omasta mielestänne aivan valtavan ihanaa. Sen pakahtumisen tunteen. Sitä tavoittelen. En tiedä onnistunko, mutta yritän. Haluaisin saada sen tunteen aikaan mekkojeni avulla. Pienelle tytölle. Kummitytölleni. Veljeni tytölle. En tiedä tulenko onnistumaan, mutta toivon. 

Tässä mekkosarjan ensimmäinen: romanttinen pitsimekko. Tuulahdus menneestä, tuulahdus kartanoista, tuulahdus kesästä.




















Kankaan löysin Eurokankaan palalaarista toissa kesänä. Samasta paikasta ostin myös puuvillaisen valkoisen vuorikankaan, josta alushame ja mekon yläosa on ommeltu. Pitsit löysin nekin Eurokankaan "pitsilaarista".

Mekon kaava on Mekkotehdas kirjasta. En jaksanut noudattaa kirjan kaavan kangassuhteita ja siten mekon helma on leveämpi ja runsaampi kuin kirjan ohjeissa. En nimittäin jaksanut mittailla, vaan revin kankaan poikittaissuunnassa koko leveydeltään ja leikkasin pituus suunnassa kahtia. Helmafrilla on puolestaan 2*kankaan leveyden (noin 130cm) mittainen. Mekko on ommeltu kokoon 122/126 cm.

Mekon pituus määräytyi visuaalisesti omaan silmään sopivaksi. Tarkoitan tällä sitä, että halusin alushameen helman pilkottavan hieman alempana kuin varsinaisen mekon ja tulin sen vuoksi ompeluvaiheessa lyhentäneeksi alunperin 62 cm pitkäksi leikkaamaani helmakappaletta noin 5 cm. Mekon ulkonäön tereineen, pitseineen ja frilloineen suunnittelin itse ompelutyön lomassa.