Liljan Lumo

Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

4/17/2018

"Sallaiset" -naulakintaat ja jälleen pieni vyyhti itse värjättyä lankaa




Hiihto- ja lasketteluhetkien välissä, Sallassa, viime viikon aikana syntyivät nämä neulakintaat. Haastoin itseni toisen kerran kinnasneulan kanssa, edelleen hieman haparoiden ja omaa suhdettani neulakintaan ulkonäköön sekä tekniikan hitauteen pohtien. 

Otin matkalle mukaani neulan, kaksi kerää Alafoss Lettlopi lankaa ja yhden pienen tuppuran mikrossa itse reaktiivivärein värjäämääni vast. Lettlopi lankaa. Rajoittamalla materiaalivalintojani ns. pakotin itseni tekemään, käsityötuskan alkaessa, elämäni toiset neulakintaat. Ajatuksenani oli myös saada tekniikka riittävän hyvin juurrutettua muistiini, jotta voin sanoa osaavani kintaan teon 2+2 tekniikalla pidemmänkin tauon jälkeen.

Lettlopi osoittautui lankana neulakintaan tekoon aivan oivalliseksi, sillä kintaista tuli edellisiin verrattuna omiin silmiini esteettisesti kauniimmat ja lisäksi langan päät huopuivat pätkiä yhdistellessä helposti yhteen. Pienen pieni noin 20 g:n lankavyyhtinikin oli kelpo tekniikalle, joka kirjaimellisesti tukee langanpätkien käyttöä. 













4/05/2018

Ahman taika -pyjama





Sainpas kuvattua tämän Verson Puodin Ahman taika -trikoosta ompelemani pyjaman ennen talven loppua. Olin toivonut kuvaavani pyjaman Henrin päällä, mutta mitoitukseni reiluus yllätti itsenikin - poika on hukkua pukuun vielä tällä hetkellä. 

Pyjama on kokoa 140 cm ja kaavoina käytin Noshin luottopaitakaavaa sekä Ottobre Designin Slim-Fit Leg svetarihousukaavaa nrosta 1/2017.






4/04/2018

Mekollinen retrompaa romantiikkaa



Romanttisesta mekkotuotannostani syntyi vuorostaan tämä enemmän 70-luku henkinen mekko koristenauhoineen ja rypytyksineen. Melkein harmittaa etten hoksannut ommella kankaasta itselleni kesäpuseroa farkkujen kanssa. 

Kaavana minulla oli jälleen Mekkotehtaan Katariina -kaava, jota hieman muuntelin. Tarkoitukseni ei ollut tuottaa retrohenkistä lopputulosta, mutta näköjään sielun sisältä pukkaava tyyli siirtyy lopputuloksiin vailla tarkoitusta.

Oranssin koristenauhan olen tilannut Karnaluksista ja kangas on jälleen Eurokankaan palalaarista. Mekko sujahtaa samaan lahjalaatikkoon edellisen pitsiunelman kanssa.











4/03/2018

Henkäys menneestä ajasta - Romanttinen pitsimekko





Muistatteko lapsuudesta sen hiljaisen koko kehon täyttävän onnen tunteen saatuanne lahjaksi, yllättäin, jotakin omasta mielestänne aivan valtavan ihanaa. Sen pakahtumisen tunteen. Sitä tavoittelen. En tiedä onnistunko, mutta yritän. Haluaisin saada sen tunteen aikaan mekkojeni avulla. Pienelle tytölle. Kummitytölleni. Veljeni tytölle. En tiedä tulenko onnistumaan, mutta toivon. 

Tässä mekkosarjan ensimmäinen: romanttinen pitsimekko. Tuulahdus menneestä, tuulahdus kartanoista, tuulahdus kesästä.




















Kankaan löysin Eurokankaan palalaarista toissa kesänä. Samasta paikasta ostin myös puuvillaisen valkoisen vuorikankaan, josta alushame ja mekon yläosa on ommeltu. Pitsit löysin nekin Eurokankaan "pitsilaarista".

Mekon kaava on Mekkotehdas kirjasta. En jaksanut noudattaa kirjan kaavan kangassuhteita ja siten mekon helma on leveämpi ja runsaampi kuin kirjan ohjeissa. En nimittäin jaksanut mittailla, vaan revin kankaan poikittaissuunnassa koko leveydeltään ja leikkasin pituus suunnassa kahtia. Helmafrilla on puolestaan 2*kankaan leveyden (noin 130cm) mittainen. Mekko on ommeltu kokoon 122/126 cm.

Mekon pituus määräytyi visuaalisesti omaan silmään sopivaksi. Tarkoitan tällä sitä, että halusin alushameen helman pilkottavan hieman alempana kuin varsinaisen mekon ja tulin sen vuoksi ompeluvaiheessa lyhentäneeksi alunperin 62 cm pitkäksi leikkaamaani helmakappaletta noin 5 cm. Mekon ulkonäön tereineen, pitseineen ja frilloineen suunnittelin itse ompelutyön lomassa.






3/26/2018

Rautalankakoruja muovihelmillä ja kynsilakalla koristeltuna





Käsityökoulun rautalankapunonnan alkaessa perjantai-iltana suunnitelmani piti sisällään vain ajatuksen tuottaa jotakin siroa ja herkkää. En ollut ehtinyt suunnitella etukäteen yhtään mitään ja tutustumiseni tekniikkaan piti sisällään yhden lyhyen istunnon Pinterestin ääressä. Hakusanalla wire art olin löytänyt ison joukon kauniita käsitöitä ja haun tuloksena viehätyin ajatukseen rautalangan virkkaamisesta sekä kynsilakalla metallilankaan tehdyistä kukista. Näine ajatuksineni sain sitten viikonlopun kurssituntien aikana valmiiksi rannekorun sekä sormuksen.







Rannekoru on virkattu ohuesta rautalangasta ja osaan silmukoista kiinnitin vikaten pieniä koulun varastoista löytyneitä muovihelmiä. Silmukkamäärä ja helmien asettelu noudatti puhtaasti kaavaa "näyttää visuaalisesti omaan silmään sopivalta". Kiinteiden silmukoiden silmukkaluku oli 6 ja käännökseen virkkasin aina yhden ketjusilmukan. Koukun koko oli 2,5.






Sormuksen kukan väänsin ohuesta rautalangasta ja maalasin kynsilakalla. Pintajännityksen ylläpitäminen kukan terälehden umpeen lakkaamiseksi vaati hieman harjoittelua, mutta onnistuin sivelimen avulla hitaasti vetämään lakkaa terälehden kärjestä kohti keskustaa niin, että lakkakerros pysyi yhtenäisenä. 




Lakatun kukan kuivuessa väänsin sormuksen sormen paksuisen tussin ympärille ja päättelin työn kääntämällä opettajamme neuvosta rautalangan päät alaspäin kohti sormusrengasta.




Lopuksi kiinnitin kukan keskelle pienen hopean värisen helmen. Samaa helmen kiinnitys rautalankaa käyttäen kiinnitin kukan edelleen sormukseen.




Kuvia en tullut työn touhussa taas ottaneeksi riittävästi, mutta ehkä näistä vaiheista joku tekemisen muisto jää. Opettajamme esimerkkitöitä ja muiden kurssikavereitteni tekeleitä ihastellessa ymmärsin taas hivenen, kuinka monipuolisesta käsityötaiteesta tämänkin tekniikan suhteen on kyse. Rautalanka osoittautui materiaaliksi, josta osaamatonkin tekijä saa melko pienellä vaivalla näyttäviä tekeleitä.


3/25/2018

Pókemon -kakku myöhästyneille syntymäpäiville



Kahden influenssan ja muutaman muun sairastelun nujertamina Henrin syntymäpäiviä juhlittiin meillä kummien voimin vasta eilen. Pohjan toiveena oli Pókemon -kakku ja saamansa piti. Tällä kertaa kuljin helpointa reittiä ja tein yksinkertaisen mallin: Pókemon pallon ja siitäkin vain puolet.

Hämmästyttävää kuinka vähän omaa työtänsä arvostaa yksinkertaisten suoritusten jälkeen. Haastoin itseni Minions -kakun kohdalla niin, että nopeasti ja helposti toteutettu kakku ei saa aikaan itsessäni oikein minkäänlaista onnistumisen tunnetta. Mutta mikä tärkeintä, poikani oli tyytyväinen ja kakku maistui jälleen hyvältä.



Aurinkoisia kesäpäiviä odotellessa - kukkamekko Eeville




Viimeisin muunnelmani Mekkotehtaan Katariina -mekkokaavasta. Kankaana on ohut puuvillakangas, jonka löysin Eurokankaan palalaarista jo muutama vuosi sitten. Kaula-aukkoon ja hihansuihin ompelin korstekuminauhan ja helmaan ulkonäöllisesti vastaavanlaisen koristenauhan. 


Täytyy toivoa että ensi kesä tarjoaisi mekon saajalle muutaman niin lämpimän päivän, että mekko pääsisi tuulettumaan oikein kunnolla. Näinen toiveneni kääräisen mekon lahjapakettiin ja vien yhdelle kummitytöistäni lahjaksi.