Liljan Lumo

Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

2/09/2018

Minions -kakku 4-vuotiaalle Tomakselle



Tomas heitti haasteen ja minä tartuin siihen. Lopputulos on esiteltynä kuvassa: Minions -kakku. 
Haaste sisälsi toiveen Kevinistä, mutta Stuart tuli. 

Johan oli homma, sanon! Aikaa tämän tekemiseen meni niin paljon, että sekosin jo tunneissa. Pyrkimyksenäni oli tehdä pienehkö kakku, mutta toisin kävi. Valitsemani vuokakoko 20cm olisi saanut olla pikemminkin 18cm. Tällöin kakun olisi voinut jättää himan matalammaksi ja silti se olisi ollut suhteiltaan toimiva. Nyt kakulle kertyi korkeutta 11 kerrosta ja kutakuinkin 37 cm. Painoa en kaverista punninnut :)

Ennen kakun tekemistä googlailin hieman apuja kerroskakun kokoamiseen ja olin Vantaan Tammiston Confettiin mennessäni aikeissa pärjätä pahvisella välilevyllä sekä bambuvaarnalla. Onnekseni sain liikkeestä asiantuntevaa ohjausta ja ostin Wiltonin muoviset kakkutuet sekä välikerroslevyn bambuvaarnojen sijaan. Ilman niitä kakku ei olisi ikinä pysynyt tukevasti pystyssä.

Toteutin kakun jälleen gluteenittomana ja lopputulos oli sama kuin viimeksi: kakku suli kirjaimellisesti lasten suuhun!  

Kakkupohjia minun oli leivottava kolme ja sen lisäksi vielä yksi kääretorttupohja. Niiden avulla sain kakkuun lopulta riittävästi korkeutta. Ostamani halkaisijaltaan säädettävä irtoreuna, ei toiminut kuten piti, sillä pellin ja irtoreunan väli vuoti jokaisella paistokerralla niin, että osa kakkutaikinasta valui hukkaan. En kyllä tällä kokemuksella voi suositella kenellekkään irtoreunaa, vaikkakin se toimikin myöhemmin erinomaisena apuna Stuartin päälaelle asettelemani sokerimassalevyn leikkaamisessa.

Kakun täyteeksi laitoin taasen kaupan vadelmahilloa ja sen oheen kerma-mascarponevaahtoa, jossa paksuntajana toimi Sallisen vaniljakreemijauhe.

Alla joukko kuvia kakun rakentamisesta niille, jotka suunnittelevat vastaavan tekemistä.












Tässä vaiheessa työtä vuorokausi vaihtui ja minun oli pakko painua pehkuihin. Aamulla kakun kokoajia olikin sitten niin monta, että loppujen vaiheiden kuvaaminen jäi ja kuvia tuli otettua vain lopputuloksesta. Ensi alkuun Stuart oli "suuton", sillä yritin myydä lapsille ajatusta vain viilletystä suusta. Huonosti myyty, yleisö vaati vahvemman suuilmeen ja hyvä niin. 

Jalkojen suhteen sovimme että Stuart pärjää ilman niitä. Jotenkin niiden asettelu sivuille ei sopinut kokonaisuuteen.



Sokerimassan alle laitoin jälleen Kinuskikissan ohjetta seuraten voikreemin, jonka valmistuksessa käytin Dan Sukkerin valmiiksi kaakaolla maustettua tomusokeria. Valmistin kreemiä tupla-annoksen, mutta normi 125g voita ja 4 dl tomusokeria olisivat riittäneet aivan hyvin. Yritin nimittäin pitää kreemikerroksen tällä kertaa mahdollisimman ohuena.

Gluteenittoman sokerikakun resepti sekä kerma-mascarponevaahdon resepti löytyvät edellisestä kakkujulkaisusta "Lilja-possulle Pipsa-possu syntymäpäiväkakku"



1/28/2018

Hillaherkku -hupparimekko





Onneksi tämä Ottobre Designin lehdestä nro 1/2015 otettu hupparimekon (kaava nro 4) kaava on reilua mitoitusta, sillä muutoin mekko olisi joutanut heti valmistuttuaan lahjoitettavien vaatteiden säkkiin.

Leikkasin mekon Ainola -verkkokaupan Hillaherkku -joustocollegesta jo joskus syksyn alussa ja siirsin sen ompelua vetoketjutuskaa potien eiliseen aamuun. En tullut ostaneeksi mekkoon koko syksyn aikana sopivaa vetoketjua ja päätettyäni pyhittää eilisen päivän täysin ompelulle, valitsin vetoketjuvarastostani piilovetoketjun sijaan valkoisen 40 cm pitkän 4mm vetoketjun ja lyhensin sen mekkoon sopivaksi. Niin se sitten tämäkin ikuisuustyö valmistui!

Mekon kaavaa voisi tulevaisuudessa jalostaa piirtämällä siihen pitkät hihat. Saa nyt sitten taas nähdä miten tämä suunnitelma muuttuu tekemiseksi. Liljan vaatekaappi on tällä hetkellä niin täynnä, että keskityn seuraavaksi sekä Henrin että omien vaatteideni ompeluun.



Hiiop ja Hupsis!





Tulin leikanneeksi tämän Liljan Hiiop! -jumpsuitin jo syyskuun alussa, suuressa sydäninnostuksessani, heti edellisen "sydämellisen" jumpsuitin valmistuttua. Tuolloin kaavoja kankaan päälle asetellessani touhu ympärilläni oli enemmän kuin riehakas ja keskittymiskykyni taisi olla enemmän ympäröivissä lapsissa, kuin ompelutyössä. Tämän totesin tokikin vasta viisi kuukautta myöhemmin pukua ommellessani. Olin nimittäin asettanut sekä etukappaleiden että hupun kaavat kankaalle väärin päin ja sen seurauksena puvun vetoketju vaihtoi puolta vasemmalta oikealle. Eipä siinä mitään, toimiihan se noinkin ja onnekseni olin ollut kaavojen "väärin" asettelussa johdonmukainen. Kömmähdyksen myötä annoin puvulle nimeksi Hupsis! 

Vetoketjun "vahinkomuokkauksen" ohella olen lisännyt pukuun, kaavan ohjeesta poiketen, jälleen painonepparin. Neppari tuo hupun reunaan tukea ja istuvuutta. Jumpsuitin kangas on joustocollegea ja se on jälleen tilattu Verson Puodista.

Innokkaan mallini päässä jo noin vuosi sitten itselleni virkkaama pipo. Lankana pipossa on My Boshi -lanka ja se on toteutettu puolipylväin.



1/12/2018

Marttoja ja pikkukukkia





2.1.2016, viisi päivää ennen tyttäreni syntymää, kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Olin suunnitellut blogin aloittamista koko syksyn 2015 ja tuntenut lähinnä hienoista "noloutta" ajatuksesta.  

Kolmannen äitiysvapaani alettua minulla oli kuitenkin tarve saada aikaan jotain näkyvää perus lapsiarjen ohella ja rohkaistuin julkaisemaan ensimmäisen tekstini. Nyt kaksi vuotta ja 11 päivää myöhemmin blogissani on käynyt 39 957 lukijaa! Mikä luku ja mikä ilo että käsityöni, valokuvani ja tekstini ovat tavoittaneet jonkun teistä noin usein. Iso ja onnellinen kiitos!

Blogin kirjoittamisesta tuli lopulta viimeisimmän äitiysvapaani aikana iso henkireikä. Vaikka lasten kanssa kotona viettämäni aika on arvokkainta elämässäni, en olisi ehkä nauttinut siitä niin paljon ilman käsityöharrastustani. Samanlaisina toistuvat päivät, jatkuva ja ajoittain äärimmäinen väsymys, kyvyttömyys nukkua silloin kun siihen olisi mahdollisuus ja yritys olla läsnä kaikille kolmelle yhtä aikaa, oli ajoittain hyvin raskasta. Pieni hetki neuletyön parissa samaan aikaan muistipeliä pelaten, ompeluhetki lasten leikkiessä vieressäni, valokuvaustuokion järjestäminen pyöräretken lomassa jne. Nuo hetket olivat henkireikiä ja voimavara itselleni. En niinkään kaivannut yksin kaupungille käymään tahi iltavapaille. Sain "oman hetkeni" noina pieninä hetkinä lasteni kanssa, käsityön voimalla, ja niistä kaikista hetkistä olen onnellinen! 

Jatkaakseni samalla teemalla ja rikkoakseni (toivoakseni) 40 000 lukukerran, tässä viimeisin loppusyksyn ompelutyö: Martat paita ja Pikkukukka -leggarit koossa 98 cm. 

Verson Puodin Martat -trikoosta ommeltu paita noudattaa jälleen Noshin -luottopaitakaavaani ja leggareiden kaavaksi valikoitui osuvasti PaaPii -kaavakirjan  Lilja -leggarit. Lilja -kaavasta sanottakoon että housujen vyötärönauhaan kannattaa todellakin lisätä  kirjassa ohjeistettu vyötärövara. Ompelin Majapuusta tilaamastani Pikkukukka -trikoosta nimittäin kahdet leggarit ja 86 cm pöksyistä tuli niin matalat, että Liljan olisi pikimmiten luovuttava vaipan käytöstä. 

Näillä ajatuksilla kohti blogini kolmatta vuotta! Kiitos!



1/11/2018

Paratiisinkukka -kylpytakki innokkaalle kylpijälle




Kaksi kuukautta ehti vierähtää, ennen kuin sain tämän ompelutyön kuvattua. Lunta ja valoa löytääkseni minun piti vielä matkustaa Keski-Suomeen, jotta kuvaus onnistui. Niin pimeää täällä eteläisessä Suomessa on koko syksyn ollut. 

Ajatuksenani oli toki myös kuvata kylpytakki Liljan päällä, mutta jostain kumman syystä tyttäreni päätti joka kerta kuvaustuokiota järjestellessäni ilmoittaa, ettei hän suostu itseään kuvattavan tämä päällä. Kameran kortille ei ole tallentunut kuin kiukkuisia irvistyksiä ja hyvä niin. Jokaisella meillä on lupa valita haluammeko tulla kuvatuksi vai emme.

Kuvauskielto ei tarkoittanut sitä, etteikö tyttö olisi halunnut käyttää takkiaan ja se on ollut hyvinkin käytössä sitten lokakuun, jolloin sain lopulta käsin ommellen viimeisteltyä takin helman. Tulin ostaneeksi liian paksua froteeta takin vuoritukseen, minkä vuoksi koneompeleella helmasta tuli ruma. Aikani ratkaisuja etsittyäni päädyin omplemaan helman käsin. Hupunsauman ja hihansuut onnistuin saamaan siisteiksi konetta käyttäen.

Takin malli on Ottobre Designin lehdestä 6/2011 ja nro 11. Tittiina. 
Paratiisin kukka -joustofroteen olen tilannut Verson Puodista jo muutama vuosi sitten ja froteekankaan ostin Eurokankaasta. 

Liljan tapauksessa kylpytakki ei olisi toiminut kietaisumallisena ja siksipä päädyin Tittiina -malliin saman lehden tarjoamien keitaisukylpytakkien sijaan. Vetoketju on huolettomampi ja vaate pysyy oikeasti päällä. Paksun froteevuoren etu on siinä, että tyttö ei tarvitse erillistä pyyhettä saunasta tai kylvystä lähtiessään: takki hoitaa myös pyyhkeen viran.







"Lilja -possulle" Pipsa Possu -syntymäpäiväkakku



Bloggarin arkeni on muuttunut töiden myötä niin hektiseksi etten enää tahdo löytää aikaa käsitöilleni, saati sitten niiden julkaisemiselle. Lisäongelmia aikapulan ohella ovat tuoneet tietokoneongelmat ja kuvankäsittelyohjelman lisenssin loppuminen. Kuinka tuskaista onkaan löytää itselleen sopivaa ohjelmaa kuvien käsiteelyyn! Nykyinen käytössäni oleva hätäratkaisu, Picasa, ei tyydytä itseni lainkaa, mutta sillä mennnään nyt ainakin se tovi, että koen järkeväksi maksaa kuukausittaisia lisenssimaksuja ohjelmasta, jonka käyttö näillä näkymin jää aivan liian vähäiseksi.

Mutta siis aiheeseen eli Pipsa Possu -kakkuun, jonka leivoin lauantaina vietetyille tyttäreni 2-vuotis syntymäpäiville. 

Kakun koristeet syntyivät yömyöhään viime viikon aikana. En millään malttanut tänäkään vuonna olla koristelematta Liljani kakkua teematoiveen ohella liljoin. Niin kauan kuin tyttö ei erikseen kiellä niiden laittamista kakkuunsa, taidan niitä väkerrellä. Tänä vuonna 2-vuotta täyttävä rakkaani osasi jo toivoa teemaa kakkuunsa ja se oli hyvinkin selvä: PIPSA POSSU! 

Koko meidän elämä on ollut pitkin syksyä yhtä Pipsa Possua, sillä niin ihastunut tyttö on hahmoon. Ja mikäs siinä, ohjelma on niitä harvoja lastenohjelmia, jotka ovat hyvin tehtyjä, kertovat eheää tarinaa ja missä tunnelma on aina miellyttävä.

Taiteilijan vapaudella laajensin Pipsan kuralätäkön suklaaputoukseksi ja istutin Pipsan liljaan. Koristustyön alkumetreillä väkertämäni sokerimassa -possu ei onnistunut massan liiallisen pehmeyden vuoksi. Muotoiltu pää otti ja valui pipsattomaksi ja sen seurauksena päädyin edellisten vuosien tavoin käyttämään muovista hahmoa. Tikkarit ja "ilmapallot" tein Pipsan taakse sokerimassasta.

Kakku oli jälleen gluteeniton ja yhden pohjan valmistus noudatti kaavaa
- 4 kananmunaa
- noin 2 dl sokeria
- 1,5 dl perunajauhoa
- 0,5 dl gluteenitonta Sunnuntai jauhoseosta

Kakkupohjia leivoin kaksi, syystä että halusin kakkuun korkeutta ja oma 20cm vuokani on melko pieni. Lisäksi halusin kakun sisäosasta raidoitetun ja maustoin toisen pohjan kaakaolla. Kuvaa ei tästä raidoituksesta ikävä kyllä tullut otettua.

Kakku on ympäriinsä kuorrutettu voikreemillä (250g voita + 8 dl tomusokeria + 0,5 dl vettä), jonka värjäsin Wiltonin pinkillä pastavärillä kahteen eri sävyyn. Maalailin kakun ympäriinsä kahdella kreemisävyllä ja valuttelin päälle Fazerin taloussuklaasta tekemäni kastikkeen. Kastike jäi aika tönköksi, mutta en uskaltanut valmistaa sitä Kinuskikissan sivujen ohjeella, kastikkeen jäädessä viimeksi ohjetta seuratessani liian ohueksi. Vähensin siis ohjeesta kerman määrää ja sillä sain paremmin hallittavan kastikkeen aikaiseksi.

Hyvää tuli ja kakku tuli syötyä kahdessa päivässä!






12/17/2017

Kierrätysfarkuista vielä kahdet lapaset pukinkonttiin




Lapasia, lapasia: niitä tässä on nyt olen pyöritellyt kaikki vapaat hetkeni viimeisen viikon aikana. Sain päähäni ommella ensimmäisen kierrätysfakkulapasparin seuraksi muutaman parin lisää ja tässä ne nyt ovat.

Pari vuotta sitten hankkimani saumurin yhtenä lisäominaisuutena on mahdollisuus rullapäärmeen ompeluun ja sitä vihdoin kokeillakseni, päädyin suunnittelemaan toisiin lapasiin ruusukkeet. Laiskuuttani en jaksanut katkaista neljästä saumurilangasta kahta ja rullapäärmeen leveys määräytyi siten kolmilankaiseksi. Jo etukäteen tiesin että kahden langan päärme olisi ollut sirompi, mutta ihan kauniiksi tuo kolmilankainenkin käytännössä osoittautui.

Ompelin molempien noin 2cm leveiden kaistaleiden reunat rullapäärmeellä ja rypytin toisen reunan kapealla kuminauhalla. Ohje ruusukkeen tekoon löytyi Mekkotehdas -kirjasta, mutta jälleen laiskuuttani sovelsin ohjetta niin, että korvasin poimutuslangat kuminauhalla. Farkku on kankaana niin jäykkää, ettei lankojen avulla rypyttäminen olisi ollut edes toimiva ratkaisu ja kuminauha toimii tehokkaasti tässä tehtävässä.

Molemmat lapaset on vuorattu kevytvanulla, kiitos ystäväni, joka lahjoitti minulle jättimäisen rullapakan heidän tuotannostaan jäänyttä ylijäämää. Vanua on oikeasti niin paljon, että siitä riittää materiaalia koko loppuelämän lapasiin. En voi kuin nauraa omalle sulovileenilleni ja kiittää puolisoani siitä, että hän antaa luovuuteni tarpeiden määritellä tilankäyttöämme. Kohtuus ja järki eivät taas ole läsnä, kun kyseessä on käsityömateriaalit ja vielä ilmaiseksi saadut. Kiitos Mari, pakka on nyt osa parvekkeemme sisustusta!