Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

3/31/2016

Neule nimeltään "Jäkälä""



















Minulla on tapana heiluttaa puikkoja lähes aina muilta tekemisiltäni  alas istahtaessani ja koska katseeni ei saa olla kuin harvakseltaan neuleeseen suunnattu, on toimivin neulos silloin tähänkin puseroon valittu "aina oikein". 

Toteutin puseron Alafoss Lett Lopi langasta siten että valitsin valmistajan suositusta huomattavasti suuremman puikon nro 8 ja loin ennen aloitusta mallitilkun neuletiheyden laskemiseksi. Mallin suunnittelin itse. Suunnittelussa johtotähtenä toimivat tavoitteet päästä eroon lankakopan 600 g:sta kyseistä lankaa sekä saada aikaan ulkonäöllisesti kevyt neule, siitäkin huolimatta että puseroon tulee korkea kaulus. 

Mallitilkusta huolimatta (poikkeuksellisen suunnitelmallinen teko itseltäni) neuleesta tuli lopulta itselleni hieman liian suuri ja lankaakin jäi vielä yli. Pieniä epäonnistumisia alkutavoitteeseen nähden siis, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Onneksi tuota lankaa löytyy edelleen kopastani tummemman harmaan sävyssä ja voin toteuttaa siitä itselleni sopivamman koon. Tälle puserolle ryhdyn etsimään uutta omistajaa. Toivotaan siis että joku mieltyy siihen ja haluaa käyttöönsä!

3/24/2016

Eevin Koirakakku



Tämä kakku osoitti jälleen kerran että suunnitelmat saattavat muuttua hetkessä ja luovuutta on löydyttävä ripeästi! 

Olin valmistellut kummitytön koirakakkua varten hyvissä ajoin viikon aikana koristeet, jotta minun tarvitsisi vain nostella ne Liljan nukkuessa päiväuniaan paikoilleen. Toisin kuitenkin kävi! 

Työstin tämän kakun koristelua lopulta kolme tuntia (viimemetrit Lilja kainalossani keikkuen), sillä ostamani vaaleanpunainen sokerimassa ei ollut sitä mitä sen tulisi olla. Kaikki ostamani neljä pakettia olivat liian kuivia, minkä seurauksena kaulittu levy halkeili ja murtui jo ennenkuin pääsin sen kanssa riittävään kokoon. Kun massan voimallinen työstö ei auttanut, otin ja kostutin sitä hieman vedellä ja jatkoin työstämistä. Kostutus ja liiallisen kosteuden poistaminen tomusokerin avulla auttoi, minkä seurauksena sain levyn kaulittua vihdoin tasaiseksi ja murtumattomaksi sekä kääntelyä kestäväksi. Iloni ei kestänyt kauan, sillä nostettuani levyn kakun päälle, alkoi se välittömästi murtua uudelleen. Lisäksi sen "venyttäminen" pyöreään muotoon oli todella vaikeaa, massaa murtamatta. Reunamurtuma laajeni koko kakun kehälle ja minun ainoana vaihtoehtonani oli tehdä uusi suunnitelma koristeiden suhteen. Hylkäsin pitsimatolla tekemäni pitsikoristeet ja ryhdyin muuttamaan kakun ulkonäköä "Marimekkohenkiseksi" mustien pallojen avulla, jotta saisin peitettyä ruman murtuman. 

Myös kakun alareunasta tuli erittäin ruma massan joustamattomuuden vuoksi ja jatkoin "Marimekkohenkisyyttä" edelleen punaisin palloin.

Kukat olin tehnyt jo aiemmin ja ne kuten koiratkin päätin käyttää alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Niillä  saisin kakkuun lisää värimaailmaa, johon Maija Pellonpää-Forssin Kankaanpainanta kirjaa lukiessani olin ihastunut.



Kirjan kansikangas on Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden kuviokaavioista sommiteltu ja painettu kuultopigmentillä ja valkopigmentillä reaktiivivärein värjätylle kankaalle Marimekko Oyj:ssä. Tässä mielessä kakun marimekkohenkisyyskin oli hyvin "oikeutettu". Toivottavasti valmiissa kakussa nyt yhdistyvät sekä Koirista pitävän kummityttöni toive että hänen Marimekon kuoseja rakastavan äitinsä toive!

Hyvää syntymäpäivää Eevi 1v!


3/15/2016

Koirakoriste kummitytön syntymäpäiväkakkuun



Kummityttöni toivoo (tai ehkä pikemminkin hänen ajatellaan toivovan) koirakakkua 1-vuotis synttäreilleen ja sain kunnian tehdä hänelle sellaisen. Toiveessa on haastetta kerrakseen, sillä en ole koiraa eläessäni sokerimassasta taiteillut. 

Päätin aloittaa työn hyvissä ajoin ennen juhlia ja taiteilin mustavalkoisen koiran satin ice -kuorrutteesta Liljan nukkuessa. Helpommankin materiaalin olisin voinut valita, sillä satin ice -kuorrute ei toimi tähän tarkoitukseen parhaalla mahdollisella tavalla. Kuorrute on mielestäni liian joustavaa ja koiran pää otti ja valui omaan muotoonsa sen paikoilleen asetettuani. Ihan tuo on koiran näköinen, vaikkei aivan oman alkuperäisen odotukseni mukainen. Englannin springerspanielimme ulkonäköä siihen ei nyt tullut, vaikka Nemoa tekemisen lomassa tuijottelin. Täytyy tehdä koirulille vielä kaveri ja suunnitella kakku kokonaisuutena ennen pitkäperjantain synttärijuhlia.

Kiitokset "Ancka bakar kakor" -blogisti Annikalle koiranteko-ohjeista. Niiden avulla oli helppo edetä!


3/13/2016

Kevätpöllö -HUHUU!



Pääsimme vihdoin juhlimaan helmikuussa peruuntuneita 2-vuotissynttäreitä kummien seurassa. Tässä tämän päiväinen Kevätpöllö eli HUHUU, kuten Tomas sitä kutsui.

Kakun tekemisessä meinasi usko loppua kesken. Eilen aloittamani kääretorttupohjista pyöreään muovikulhoon rakentamani pöllö sai tänään jatkoa suklaakakusta. Kakku oli jäädä aivan liian matalaksi ja minun piti leipoa siihen lisäkorkeutta suklaakakusta. Riittävän korkeuden jälkeen murheenkryyniksi meinasi muodostua sininen sokerimassa, joka loppui kesken koristelun. Onneksi kaapista löytyi paikkaustarvikkeet: sinistä pastaväriä ja valkoista Satin Ice -kuorrutetta värjättäväksi.

Kakun koristelun onnistuttua jännitin vielä sen makua, mutta hyvinhän tuo maistui. Pohjalle leivottu suklaakakku toimi hyvin yhteen vaalean kääretorttupohjan sekä jälleen kerma-mascarpone-valkosuklaa moussen ja vadelmahillon kanssa. Seuraavaan kakkuun pitänee keksiä jo jokin uusi sisus, jottei tähän jo paljon käytettyyn kyllästy lopullisesti. 


3/10/2016

Kynnysmatot ja mökkituvan punainen räsymatto




Yksi mökkitupamme matoista muutti loppukesästä 2015 uuteen saunamökkiin ja kutaisin sen tilalle punaisen räsymaton. Samalla kudontakerralla syntyivät myös keittiön ja tuvan ovien eteen kynnysmatot. Näitä reilun metrin mittaisia mattoja on helpompi pudistella kuin niitä oven suusta alkavia kolmemetrisiä.  Yritän kynnysmattojen avulla opettaa perhettä jättämään kenkänsä niiden päälle, jotta illan tultua mökin sisätiloissa sukkasillaan ja paljainvarpain kävely ei olisi niin ikävää kaiken sisään kantautuneen hiekan ja roskan vuoksi. Aika työ tässä koulutuksessa on, me kun olemme oppineet remonttivuosien aikana saapastelemaan sisätiloissakin ulkokengät jalassa. 


3/08/2016

Projekti Onnela -Värikäs mökkitupa


Sisäinen hippini on päästetty mökkituvassa valloilleen. Remontin alkaessa olin ajatuksissani sisustamassa mökkiä vain keltaisen, valkoisen, harmaan ja mustan sävyihin puhtaan puun ohella mutta matkan varrella suunnitelma muuttui ja mökkituvassamme kilpailevat remontin jälkeen kaikki mahdolliset värit sulassa sovussa. Räsymatto -teema on siis laajennettu koko tupaan. 

Pyrkimyksenämme on ollut ostaa mökille mahdollisimman vähän mitään uutta. Osa lampuista ja hyllyistä on kyllä haettu Ikeasta ja säilytysjärjestelmien suhteen olimme pakotettuja nopeisiin ratkaisuihin vaatteiden pyöriessä pitkin lattioita. Tori.fi tai mikään muu kirpputori ei juuri tarpeen hetkellä tarjonnut mitään sopivaa ostettavaa ja sen vuoksi kävin ostamassa sekä poikien makuuhuoneeseen että tuvan alkoviin (entinen keittiö) Ikean Hurdal -lipastot. 

Vihreät puiset ruokapöydän tuolit, Ikean Lillberg -keinutuoli sekä  punainen ruokapöytä ostettiin ystävien varastoista ja mökin vanha sänkylaveri muuntui sohvaksi päällystettyäni siihen sopivan patjan mustalla puuvillakankaalla. Tyynynpäälliset olen keräillyt Ikeasta, Dom Domista sekä Granitista. Jokusen olen myös ommellut itse. 

Lillberg -keinutuolin viereinen jalkalamppu löytyi Tori.fi kautta.

Vanha levitettävä puusohva löytyi heti remontin alettua kesällä 2012 Elimäeltä, esikoiseni kummitädin äidin kotipaikalla vierailtuamme. Minulla ei ole muistikuvaa oliko liikkeellä, josta sen ostin, mitään nimeä. Vanhoja tavaroita siellä kovasti myytiin ja mukaani tarttui sohvan ohella oranssi puutuoli ja mökkikeittiöön tyhjiä pulloja keräämään maitotonkka. Sohvan patjan hankimme Etolasta mittojen mukaan ja patjan päällystin Marimekon kankaalla.

Valkeat laskosverhot löysin myös jo ennen kuin remontti oli edes kunnolla alkanut Hobby Hallista ja Marimekon Kivet -kuosisen laskosverhon olen ommellut itse. 

Keltaiset Botkyrka -hyllyt hankin myös Ikeasta. Niiden keltainen väri on herkullinen ja niin 70-luvun retrohenkinen!

Tupaan tekemäni räsymatot olenkin jo esitellyt aiemmin: Räsymattoja mökille -tekstini yhteydessä.

Tuvan lattia on maalattu Tikkurilan liuotinohenteisella Betolux -maalilla ja sen sävy on Navy Gray.

Kuvia mökin tuvasta remontin aikana tuli otettua niin surullisen vähän ettei niitä kannata edes julkaista. Nämä viime kesänä otetut kuvat jäävätkin sitten tämän hetkisten suunnitelmien mukaan viimeisiksi tuvan ensimmäisen remontin jälkeistä tilaa kuvaaviksi. Home-epäilyn vuoksi joudumme avaamaan tuvan lattian uudelleen ja alla kuvattu takka saa luvan lähteä pois. Takkaan hankittu takkasydän ei lopulta tuonut parannusta mökin lämmitykseen ja ajatuksenamme on hankkia nyt sen tilalle jokin tehokkaampi ratkaisu. Pönttöuuni sopisi kauniisti mökin henkeen, mutta saa nyt sitten nähdä millaiseen ratkaisuun kevään aikana päädymme. Takan poiston myötä menetän ikävä kyllä myös siivouskomeroni, joka sijaitsee tällä hetkellä Artekin Siena verhon takana takan päädyssä, entisessä halkovarastossa. 




3/07/2016

Sukkahousuja ja kalastajanlankaa




Muutama viikko sitten palapeliä 2-vuotiaan Tomas -poikani kanssa tehdessäni innostuin samaan aikaan leikkelemään kaapistani pois vanhat sukkahousut, joille ei enää löydy käyttöä. Kustakin sukkahousun lahkeesta syntyi neljä kudekappaletta, jotka virkkasin yhteen valkealla kalastajalangalla. Lopputuloksena syntyi kori, jota voi vaikka käyttää ruukunsuojuksena.

Kuvan seinä on muuten tehty Tikkurilan Tunto Hieno -struktuuripinnoitteella tasoituslastalla suoraan seinään "sivellen". 





3/04/2016

Räsymattoja mökille


Viime talven pääasiallinen käsityöprojektini keskittyi räsymattojen kutomiseen mökille. Ohjaavana tekijänä mattojen suunnittelussa minulla oli runsas värien käyttö, sekä tavoite hyödyntää aikaisemmista mattoprojekteista jäljelle jääneet kuteet toissa talvena keräämiini "uusiin" kuteisiin. Ennen mattojen kutomista keräsin tuttavilta ja itseltäni läjittäin vanhoja lakanoita ja verhoja, joista osan värjäsin pesukonevärein. Revityn puuvillakuteen joukkoon ostin lisäksi Lankamaailmasta erivärisiä trikookuteita. 

Vuonna 1974 rakennettu mökki on väritykseltään täysin vastakkainen kaupunkikotiimme verrattuna. Kotona en tahdo sietää juuri mitään muita sisustusvärejä kuin mustaa, valkoista, ruskeaa ja harmaata. Mökillä sen sijaan väreillä on lupa kipailla keskenään ja tätä korostaakseni halusin kutoa jokaisen maton yksilölliseksi väritykseltään, kuvioiltaan sekä pituudeltaan. Tilkkutäkkimäinen ja värikäs tunnelma sopii hyvin yhteen sekä mökin iän kanssa sekä sen ajatuksen kanssa että kaikki sinne hankitut huonekalut pyritään ostamaan (tai löytämään) käytettyinä. 









3/03/2016

Mökkisaunasta keittiöksi



Kuvia Nuuksion mökkimme keittiöstä, joka syntyi kahden seinän kaatamisella. Keittiön paikalla sijaitsi ennen saunan eteinen, sauna ja kapeahko eteinen, josta oli ulospääsy. 

Halusimme mökkiimme entistä keittiökomeroa suuremman keittiön, jotta siellä voisi ihan toden teolla valmistaa ruokaa. Kaasulieteen päädyimme syystä että vanhan mökin sähköjärjestelmä ei olisi sähköuunin ohella riittänyt neljän levyn lieteen. Kaasupullot sijoitettiin tilaa pois viemästä mökin ulkopuolelle ja linjavedot toteutettiin mökin lattian alitse. Strömsö -niminen Keittiö on Ideal -keittiöiden (entinen Keittiö.net) mallistosta ja liesituuletin K-raudan Cello -valikoimasta. Keittiökaappien vetimet ostimme Hakola Oy -Helakaupasta ja ne ovat malliltaan ns. Suomivetimiä.

Keittiön päädyssä sijaitsevan, poikien makuukammariin johtavan oven halusin sulkea kululta ja ripustin sen eteen Marimekon Kivet -sisustuskankaan. 

Keittiön seinät ovat ympäriinsä käsitellyt, lattia uusittu ja katto uudelleen laudoitettu. Kuvia työn etenemisestä pintakäsittelytuotetietoinen löytyy blogini erilliseltä sivulta nimeltään Projekti Onnela -mökkikeittiöremontti



Kantovedelle on keittiössä aseteltu omat tasonsa: omat astiat löytyvät sekä juoma että tiskivedelle.

Ikean Ekby Järpen/ Ekby Gällö hyllylle olen anoppini pyynnöstä säilönyt vanhassa mökissä esillä ja käytössä olleita savisia ruukkuja sekä emalipannuja.

Laskosverhon ompelin Artekin kelta-valkoisesta Siena -kankaasta. Matot olen myös kutonut itse ja niistä laitankin myöhemmin erillisen  blogiesittelyn.


3/02/2016

Palmikkoneule kevään ulkoiluhetkiin


Projektini "langat pois pyörimästä" etenee lupaavasti. Sain vihdoin päätökseen neuleprojektin jonka aloitin jo asuessamme Hermannissa 8 vuotta sitten. Innostuin 8 vuotta sitten eräänä hitaana sunnuntaina brunssilla käynnin jälkeen ostamaan Kiseleffin basaarissa tuolloin toimineesta (nimi on unohtunut tyystin) käsityötarvikekaupasta Alfoss Lopi lankaa kilon verran ja suunnittelin puseron, josta nyt valmistuneessa neuleessa on jäljellä enää poikittain aseteltu etukappaleen yläosa. Jostain syystä kyllästyin luomaani neulemalliin jo sitä neuloessani ja kyllästyminen oli totaalista huomattuani ettei ostamani lanka riitä silloin suunnittelemiini kuvioihin. Purin valmiiksi neulomani hihat ja vajaaksi jääneen takakappaleen ja hautasin langat odottamaan uutta inspiraatiota lankakoreihini. Palmikkoetukappaletta en jostain syystä raaskinut purkaa: ajatuksenani oli muistaakseni sijoittaa se osaksi tilkkupeittoa, josta tein toteuttamatta jääneen suunnitelman myöhemmin.

Kappale ja langat pyörivät tuolla kopissani kunnes helmikuun alussa innostuin asettelemaan jäljellä olevan etukappaleen poikittain, neulomaan ainaoikein -neuleena puseroon sekä takakappaleen että hihat ja jatkamaan puseron pituutta alaosan palmikkokappaleella. Lanka ei olisi tälläkään kertaa riittänyt, mutta onneksi minulla oli jäljellä Islannin matkan (2008) jälkeen tilaamaani Alafoss Lett Lopi lankaa, joka kaksinkertaisena kudottuna vastaa lähes Lopi -langan paksuutta. Tällä tavoin sain lopulta jatkettu puserooni sekä hiharesorit että muhkean poolokauluksen.

Aika monta purkukertaa puseron tekeminen nytkin vaati. Palmikoitu -etukappale ja ainaoikein -takakappale olivat silmukkaluvultaan täysin toisiaan vastaamattomat ja niiden sovittaminen samankokoisiksi vaati aikaa. Jos joskus malttaisin tehdä suunnitelman tekemisestäni etukäteen ja neuloa mallikappaleet silmukkatiheyden määrittämiseksi, saattaisin päästä helpommalla.  Intoa tällaiseen suunnitelmallisuuteen ei kuitenkaan löytynyt tälläkään kertaa, etenkään kun toteutin neulomiseni niin katkonaisesti lasten kanssa touhuamisen lomassa. 

Lopputulos on mielestäni ihan nätti, vaikka puolisoni keskeneräistä työtäni katsoessaan kysyikin mihin tarkoitukseen olen itselleni haarniskaa neulomassa. 

3/01/2016

Onnela -mökki Nuuksion laidalla





Mökkimme kesällä 2015 neljän vuoden remontin ja rakentamisen jälkeen

Aurinko paistaa ulkona ja lämmittää asuntomme helteisen kuumaksi. En tiedä miksi juuri tämä kuumuus tuo mieleeni Nuuksion laidalla sijaitsevan mökkimme, vaikka siellä on taidettu enemmän edeltävien kesien aikana pitää sadetta kuin potea hellettä. Ehkä se on ajatus kesästä ja siksi edelleen mökistä, jossa viettänemme ison osan ensi kesän kesälomasta. Epäilen ettemme tule matkustamaan pienen vauvan kanssa vielä minnekkään kauemmaksi. Matkustamisen esteenä ei ole todellisuudessa tyttövauva, vaan se tosiasia että 5- ja 2-vuotiaiden sekä kesällä noin 6 kk vanhan lapsen kanssa matkustaminen lentäen ei tulisi olemaan mitään lomaa. Tällä hetkellä ajattelen että se on täysi mahdottomuus, mutta saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan. Ajatus siis takaisin mökkiin ja ikuisuusprojektiin sen remontoinnin suhteen.


Olemme puolisoni kanssa jo aloittaneet "perinnekeskustelumme" siitä mitä mökillä pitää tehdä jahka lumet sulavat. Aloitimme keväällä 2012 vuonna 1974 rakennetun, noin 45 m2, kesämökin kunnostuksen ajatuksella "jos vähän pintaremonttia tekisimme". Muistan itse sanoneeni että tuon mökin lattian voisin maalata ja ehkä vähän kattoa. 








Mökki kuvattuna kesällä 2012 ennen remonttia


Puolisoni vanhempien mökki oli jäänyt kunnostustöiden ja pihatöiden osalta ns. unholaan ja hyvin vähäiselle käytölle jo vuosien ajan. Ainoastaan hänen äitinsä kävi mökillä noin kerran-kaksi kesässä, mutta vastusti sen myymistä sinnikkäästi. Kesän 2011 helteet ajoivat meidät pyörähtämään mökillä useaan otteeseen ja kevythirsimökin varjoisa viileys oli ns. syyllinen "pientä pintaremonttia" -idean syntymiseen. Ajatusta tuki myös se tosiasia että Englannin Springerspanielimme, Nemo, sai juosta mökin pihassa ja takametsässä vapaasti toisin kuin täällä kaupungissa. 


Näin jälkeenpäin uskon että iso osa kaikista paisuneista remonteista aloitetaan juuri tuolla kyseisellä naivilla ajatuksella pienestä pintaremontista, joka tehdään muutamassa kuukaudessa. Meidän pieni pintaremonttimme paisui vuosien harrastusprojektiksi, jonka aikana mm. vanhasta saunasta tuli uusi keittiö. Remontin ohella rakennutimme tontille uuden saunamökin ja sen oheen yhden laavun, ulkovessan varastoineen sekä tanssilavakokoisen katetun terassin. Ajatuksenani oli jo remontina aikana kerätä aikaansaannoksemme yhteen, mutta kuten niin usein itse tekeminen vei kaiken ajan ja tekemisen arkistointi jäi vähemmälle. 

Koska mökkiremonttimme alkaa kevään saavuttua uudelleen home-epäilyn pakottamana, päätin kerätä edeltävät aikaansaannokset nyt vihdoin yhteen blogini alle. Nykyisen suunnitelman mukaan mökin lattiat tullaan avaamaan niiltäosin kun ne jäivät edellisellä kerralla tutkimatta ja tämän ohella uudelleen kunnostettu, mutta tehottomaksi todettu, muurattu takka "räjäytetään" pois tuvan puolelta. 

Yllä muutama kuva mökistä ennen ja jälkeen remontin. 

Mökin remontointi on ollut ilo ja kokonaisuudessaan upea käsityöprojekti. Remonttitöiden ohella mökki on ollut ja tulee varamasti olemaan sitä vastaisuudessakin suuri sisustusprojekti, jonne olen saanut kutoa mattoja, ommella verhoja, neuloa päiväpeittoja jne. Tyttären syntymän myötä se "pakottaa" minut myös tuunaamaan vielä uudelleen vanhan keittokomeron makuunurkkaukseksi ja siitäkös olen myös jälleen innoissani.