Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

11/30/2016

Valmiina ollaan: joulusukat on ripustettu tonttuja varten



Jouluhepuli alkakoon! Esikoiseni heräsi jo tänä aamuna klo 06:15 vain tarkistaakseen ettei tonttu ole jo käynyt vuorokautta liian aikaisin laittamassa jotakin hänen joulusukkaansa. Ensi yönä saattaa uni olla pojalla vähissä ja ennustan että hän herää jo keskellä yötä varmistamaan sukan sisältöä ja tontun liikkeitä. 

Joulukalentereiden krääsäsisältöihin kyllästyneenä neuloin kaksi vuotta sitten Henrille suuren joulusukan ja täytin sitä silloisen melko vaatimattoman kalenterin ohella joka yö. Sukan sisällön keksiminen osoittautui työlääksi ja kalliiksi touhuksi ja yritin luopua siitä jo heti seuraavana jouluna siinä uskossa ettei Henri muistaisi joulusukan olemassaoloa. Tottakai 3-vuotias oli painanut sukan mieleensä ja kyseli sen perään heti viime vuonna ensimmäisen kalenteriaamun jälkeen. Yritin esittää tuolloin ettei sukkaa otettaisi käyttöön, mutta turhaan. Seuraavaksi ajauduin selittämään ettei 1-vuotias pikkuveli tarvitse omaa sukkaansa, sillä tonttuhan voi sujauttaa lahjat samaan sukkaan. Tästä seurasi hämmästely siitä, että miten hän erottaisi kumpi mahdollisista lahjoista on hänelle ja kumpi Tomakselle. Vakuutin tuolloin että hän kyllä huomaisi, sillä tonttu on viisas ja osoittaa lahjat iän mukaan. Onneksi tuo selitys kelpasi pojalle.

Tänä vuonna päätin varmistaa etten joudu selittelemään tontun mahdollisten liikkeiden ohella muuta ja kudoin viimetingassa viime viikolla Tomakselle oman punaisen sukan. Sukan valmistuttua hoksasin että onhan minun tehtävä myös Liljalle sukka tai muuten ajaudun jälleen  samaan selittelykierteeseen. 

Punaisten lankojen vähyyden ja aikapulan vaivaamana keksin kaivaa esiin lankavarastojeni uumenista 20 vuotta sitten aloittamani ja kesken jättämäni lumihiutalevillaneuleen ja ommella siitä Liljalle oman sukan. Hetken jo neuletta katsellessani suunnittelin sen loppuun neulomista, mutta "onneksi" olen tullut käyttäneeksi siihen varatut langat suureltaosin jo muihin projekteihin. Vähän jäi kyllä harmittamaan, sillä näköjään kerran hylätty saattaa näyttää 20 vuoden jälkeen taas kauniilta. 

Neuleen mallin innoittajana toimi tuolloin 20 vuotta sitten ne kauniit kirjoneuleet, joita me suomalaiset kannoimme Tallinnan matkoiltamme. Muistan suunnitelleeni neuleen ruutupaperille ja neuloin sitä kainalomittaan, jonka jälkeen työintoni lopahti. Florica -lanka oli niin hidasta neuloa ja kainalomittaan saakka neuletta pystyi neulomaan ympäri ainaoikein neuleena. Nurjan puolen neulominen hidasti työtä niin, että se jäi lojumaan keskeneräisenä. Isäni taisi myös muistaakseni tuoda juuri noihin aikoihin minulle hyvin samanlaisen puseron Tallinnasta tuliasiksi ja se täytti lumihiutaleneuletarpeeni sillä erää. En tullut kuitenkaan purkaneeksi neuletta ja taisin varastoida sen vanhempieni kotiin noin 19 vuodeksi. Hyvä niin, sillä nyt sille tuli käyttöä. 





Saadakseni sukkaan väriä, neuloin varren yläreunaan punaisen resorin  ja sain näin ilokseni upotettua siihen kaikki loput ohuet (puikkokoko 2) lankavarastoni punaiset langat. 

Sukkien sisällön suhteen tein tänä vuonna lego -ratkaisun: ostin kullekin lapselle legopaketit, jotka jaan sukkiin per päivä. Viimeisenä päivänä sukista löytyy sitten ohjeet legojen kokoamiseen. Saa nähdä toimiiko tämä idea. Poikia saattaa alkaa tympiä yksittäisten legopalikoiden saaminen, mutta Liljaa eivät legot harmita: uusi legopalikka tutkittavaksi ja maisteltavaksi per päivä sopii hänelle oikein hyvin!


11/29/2016

"Paratiisi-kukka" -hupparimekko



Viimeiset henkäykset edellistä juhlaa puettuna paratiisin kukkiin ennen seuraavan juhlakauden alkua. 

Terassille jäätynyt Halloween kurpitsa sai päällensä Verson puodin "Paratiisin-kukka" joustocollegesta ompelemani pitkän hupparin.

Hupparin kaava on otettu Suuri Käsityö -lehden nrosta 10/2016.













11/28/2016

"Taimi" -mekko pukinkonttiin



Innostuin ompelemaan Pikku Piltin "Ruska" -mekon kaavoista (aikuisten ja lasten) useamman mekon. Tässä yksi niistä: Verson Puodin Taimi -joustofroteesta ommeltu lasten versio. 

Kummityttöni äidin toimittamien mittojen puolesta mekon pitäisi sopia tytölle, mutta jännityksellä odotan joulua ja viestiä siitä kuinka kävi. Kangasta löytyy vielä toiseen lasten mekkoon ja sen puolesta olo on huoleton.

"Ruska" -nimisestä mekkokaavasta tuli nyt tällainen "kummityttö" -kaava, kun jo toinen neljästä kummitytöstäni saa sellaisen itselleen. 








Maahiset ja Menninkäiset -trikoopusero



Annoin kesän lopussa veljenpojalleni tehtäväksi valita itselleen mieluisan kankaan lukuisten nettikangaskauppojen valikoimista ja valinta osui Verson Puodin "Maahiset ja menninkäiset" -kuosiin. Ompelutyön toteuttamisessa meni tovi ja sarjassa syntyi kolme eri kokoista pitkähihaista puseroa.

Käyttämäni kaava oli jälleen Noshin pithkähihaisen puseron kaava, joka on myös julkaistu Suuri Käsityö lehden 5-6/2015 numerossa.





11/25/2016

1350 Puuhelmeä kaamosta vastaan





Näiden puuhelmien kanssa kävi kuin liian nopeasti syödyn suklaalevyn kanssa: tuli ällötys ja ahdistus. Liikaa värejä yhtäkkisesti tähän harmauteen. Aivan kuin värit olisivat käyneet kudottaessa kimppuuni. Niin paljon värejä ettei niitä edes saa vangittua kameran avulla kuviin. Liian pimeää kuvaamiseen. Joka päivä on liian pimeää ja se alkaa ahdistaa. Pitäisi omistaa valokuvausstudio, jotta näiden tekeleiden värit pääsisivät oikeuksiinsa, tai odottaa kevään tuloa ennen kuvaamista. Onneksi toivo valosta kääntyi tänä aamuna todellisuudeksi, sillä juuri nyt aurinko paistaa ja olo on välittömästi onnellisempi.  

Kaikesta tuskasta huolimatta olen iloinen että sain helmet kudottu pois pyörimästä. Villiinnyin helmien kanssa niin että tilasin niitä Taitoisa Oy:stä nuo otsikossa mainitut 1350 kpl ja vielä muutaman päälle. Enemmänkin olisi tehnyt mieli, mutta päätin olla järkevä. Tapani työskennellä on usein maaninen ja siitä tuo työn lopun jälkeinen ahdistuksen tunnekin syntyi. Kudoin pannunaluset pakkomielteenomaisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaaan. Janosin värien kanssa touhuamista ja samalla halusin helmet pois käsityöhyllyjäni täyttämästä. Kaksijakoinen suhtautumiseni tekemiseen ja materiaalien varastointiin sai minut jälleen viemään projektini loppuun. Näiden teosten myötä helmikudonta saa tältä erää jäädä ja siirrän intoni seuraavaan työhön. 



























11/19/2016

Farkkupäiväpeitto




Viimeisin ompelukierrätysprojektini on valmis: vanhoista farkuista ommeltu päiväpeitto. 

Keräsin talteen mattoprojektista yli jääneet lahkeet ja mattokuteeksi sopimattomat farkkujen taskuosat ja ompelin niistä 250*150 cm päiväpeiton. Suurempaankin peittoon minulla olisi riittänyt materiaalia, mutta tällä kertaa nyt tällainen.

Peiton taustaksi hankin Ikeasta tummansinisen puuvillaisen Indira -päiväpeiton, kun vanhaa peittoa ei omista kaapeista löytynyt. Kierrätyskeskuksesta olisi saattanut löytyä jotain, mutta en tähän hetkeen ehtinyt moista etsiä ja halusin päästä eroon keskeneräisestä projektista. 100% kierrätyshenki peitosta nyt tämän teon myötä kyllä puuttuu ja se hieman harmittaa. 

Kappaleiden ompelu oli hauskaa "tetrispeliä" ja sain arvostavia "Hiano!", "oo!", "Vau, tämähän on hieno matto!" -huudahduksia lapsiltani peittoa tehdessäni. Peitto oli levitettävä lattialle (minulla ei ole tällaisiin töihin riittävän suurta pöytää) jokaisen uuden palan asettelua ja kiinnineulaamista varten. Minun neulatessani palasia kiinni, pojat pyörivät peiton päällä ympyrää ja Lilja yritti metsästää neulatyynyä. Peiton ompelu oli melkoinen show ja siinä yksi syy että halusin päästä sen tekemisestä mahdollisimman pian eroon. 

Ja mattoasiassa pojat olivat ihan oikeassa: hienon matonkin farkkupaloista voisi ommella. Ompelulanganvalinnassa pitäisi vain siinä tapauksessa käyttää vahvempaa lankaa kuin mitä nyt peittoa tehdessäni. Seuraava ajatukseni farkkukierrätyksestä olisi paloista tehty farkkumekko. Katsotaan toteutuuko se koskaan.