Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

SIVUT

12/07/2017

Rakkaudesta Marimekkoon - raikastettu tasaraita





Henrillä oli noin kuukausi sitten eskarissa valokuvaus ja minä heräsin hyvin viimetingassa, eli klo 22 edellisenä iltana, siihen että pojalla ei ole kuvaan päälle puettavakseen mitään siistiä. Tätä mieltä olin siis itse. Kaikki aikaisemmin ompelemani paidat ovat niin kovassa käytössä, etten kokenut niitä riittävän siisteiksi ja kauluspaitoja ei meidän poikien kaapeista löydy. 

Siinä sitten yömyöhään pengoin kangasvarastoni, valitsin Marimekolta ostamani musta-valkean tasaraita -trikookankaan ja leikkasin pojalle jälleen Noshin paitakaavaa hyödyntäen puseron. Kankaan valittuani havahduin siihen tosiasiaan, että lapsellani taitaa olla joka ikisessä päiväkodin kuvauksessa päällään jokin Marimekon tasaraita. Kuosia ja päiväkotikuvia "uudistaakseni" leikkasin etu ja taka-kappaleet siten, että kappaleiden keskelle syntyi sauma ja kohdistin raidoitukset kuvien esittämällä tavalla. 

Siinä se paita sitten syntyi puoleen yöhön mennessä ja pojalla oli siistiä päällepantavaa aamulla. Sittemmin pusero on toimittanut kauluspaidan/ siistinpaidan virkaa jo muutamaan otteeseen. Ajattelinkin että tasaraita -paidan voi virallistaa meidän perheen lasten siistiksi pukeutumiseksi. Tomas, joka ei tätä nykyä halua pukea päälleen mitään uutta, on valinnut myös luottokuosikseen raidat. Onneksi meillä on niitä kaapissa riittävästi Marimekolta ostettuna, serkuilta saatuina ja itse ommeltuina.







12/06/2017

1978 -farkkulapaset



Kiitos itsenäisyyspäivän ja auringon, sain vihdoin viimein kuvattua jokusen syksyn aikana ompelemani tekeleen. Tässä ensimmäinen uusista innostuksen kohteistani: ommellut lapaset ja vielä kierrätysfarkuista tehdyt. 

Voi onnea tätä ideaa! Olen suunnitellut näiden protokappaleiden jälkeen jo useamman erilaisen ja jahka löydän aikaa, niin ompelen näitä lisää. Käyttäjäkunta ei oikein ole vielä selvillä, mutta puolisoni on ainakin tilannut itselleen yhdet.

Aloitin lapasten ompelut käyttämällä Puuhakaspajan -lapaskaavaa, mutta totesin kaavan ainakin omaan käteeni aivan liian leveäksi. Otinkin sitten opikseni kahdesta ommellusta lapasparista ja suunnittelin omaan käteeni sopivamman mallin näihin farkkuversioihin. Ne ensimmäiset ja liian leveät lapaset jätin kuvaamatta: eivät nimittäin miellytä omaa silmääni lainkaan kuosin puolesta. Nämä farkut sen sijaan ovat ihan omat suosikkini. Täytyy nyt vain taas toivoa että niiden saaja myös pitää niistä. 

Vuoritin lapaset fleece-kankaalla, jota on jäänyt yli Henrin fleece-leggareista. Lapasten resori on tilattu Paapiiltä ja se on väriltään sekä nimeltään "mustikka". 



Paljon Onnea Suomi 100-vuotta!




Sinistä, valkoista, tyrskyjä, aaltoja, valkeita hankia, valkeita öitä, sinisiä järviä, sinistä taivasta, myrskyävää merta, revontulia, pakkasta, Myrskyluodon Maijan säveliä, vapauden värejä, itsenäisyyttä ja 100 vuotta vapautta -tästä kaikesta on leipomani juhlakakku tehty.

Omat "Suomi100" -tekeleeni rajoittuvat tähän kakkuun. Ajatuksena oli tehdä yhtä sun toista, mutta mikään suunnitelma ei projisoitunut itse tekemiseksi ennen eilistä iltaa ja kakun leipomisen aloitusta. Joskus näin.

Kakun täytteeksi tein mustikkarahkamoussen sekä kaardemummalla maustetun vaniljakreemin pitkälti Valion sivuilta löytyviä ohjeita noudattaen. Hyvin sopivat yhteen nämä kaksi kerrosta kera mustikkahillon!

Näine makuine toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!







10/20/2017

Hunajainen Kamomillaheppa







Mekkoa pukkaa ja tällä kertaa koossa 98/104 cm. 

Lilja on aivan ihastunut heppoihin ja minua jäikin harmittamaan etten tehnyt tästä Majapuun Kamomillaheppa -luomutrikoosta pienempää kokoa. Ompelin mekkoa keskiviikko ja torstai-illat ja ompelun jäädessä keskiviikkona kesken, Liljan iltapesujen painaessa päälle, tyttö olisi halunnut pukea keskeneräisen koltun päälleen jo ennen sivusaumojen kiinni ompelua. 

Onneksi kaapista löytyy toinen pala vastaavaa kangasta harmaalla värityksellä. Täytyy ottaa kangas piakkoin työn alle ja tehdä siitä tähän hetkeen sopivampi koko. Tämän version laitan jälleen mekkolaatikkoon tulevia aikoja odottamaan.

Kaava on Mekkotehdas -kirjasta ja nimeltään Katariina.










10/15/2017

Hillaherkku ensi kesää odottamaan





Ompelu itsessään on jo ilo, mutta se on sitäkin suurempi ilo silloin, kun kauniista kankaasta saa leikkausvaiheessa pihistellen yhden suunnitellun vaatteen sijaan kaksi. 

Niin kävi tämän Ainolan Hillaherkku -joustocollegen kanssa. Olin jo ajat sitten suunnitellut ompelevani Liljalle kankaasta hupparimekon ja sitä leikatessani sain kuin sainkin aseteltua kaavat niin, että jämäpaloista riitti vielä kangasta tähän lyhythihaiseen mekkoon. 

Mekon kaava on jälleen Ottobre Designin lehdestä 1/2015 Birdie, Birdie, sillä muutoksella että tein mekkoon kankaan riittämättömyyden vuoksi lyhyet hihat.

Hupparimekko odottaa vielä ompelijaansa, mutta eiköhän sekin tässä lähipäivinä synny.



Paratiisi Maija -empiremekko





Tässä minun touhussani ei ole mitään järkeä: ompelen varastoon Liljalle mekkoja neljän vuoden päähän. Tässä touhussa ei ole järkeä etenkään siksi, että me emme tahdo mahtua asuntoomme muutenkaan, saati sitten näiden minun kasvavien varastojeni myötä. Mutta koska jokaisella on harrastuksensa, en aio potea tästä huonoa omatuntoa.

Rakastan näiden mekkojen tekemistä ja koska Lilja ei missään nimessä tarvitse montaa vaatekappaletta per kokoluokka, on minun siirryttävä suurempiin kokoihin. Suuremmasta koosta esimerkkinä nyt sitten tämä Verson Puodin Paratiisi Maija -luomutrikoosta ompelemani mekko kokoa 110/116 cm. Täytyy todella toivoa että tyttäreni kelpuuttaa näitä mekkoja päällensä siinä vaiheessa kun niiden aika oikeasti on, tai sitten minun täytyy vain ryhtyä toteuttamaan suunnittelemaan pop up -kotimyyntiä ystäville ja tuttaville.

Ostin kankaan vuoden alussa kankaiden yö -myynnistä ja koska minulla on paha tapa tilata kankaita vailla suunnitelmaa itse vaatteesta, tulen usein ostaneeksi niitä joko 1m tai 2m mittaisen pätkän. Ajatteluni kulkee seuraavaa latua: 1m silloin kun kangas on selvästi lasten vaatteeksi sopivaa ja 2m silloin kun ajattelen tekeväni siitä jotain itselleni. Tätä kangasta oli siis kaapissani 1 metrin pala ja  mekon kokokon määräytyi sen mukaan: hukkapaloja kun en kaappiini halunnut pyörimään.



10/11/2017

Rottinkia ja puupalloja syksyn pimeyteen




Voihan rottinki! En tuntenut yhtään viehätystä materiaalia kohtaan käsityökoulun ensimmäisenä rottinkiviikonloppuna, enkä kyllä vielä toisenakaan sen alkaessa. Vaan niinpä muuttui taas mielipiteeni toisen viikonlopun kuluessa ja viimeisteltyäni tämän rottingista ja puupalloista punomani seinäkoristeen/ varjostimen olin lauantain päättyessä hiljaa itsekseni ylpeä aikaansaannoksestani. Iso kiitos tästä muutoksesta kuuluu valloittavan positiiviselle ja osaavalle opettajallemme Tarja Hentilälle!

Rottinki ei tahdo olla aina esteettisesti silmääni sopiva. Jostain syystä se näytti vielä kurssin alussa minusta hieman muoviselta, eikä luonnolliselta puumateriaalilta mitä se todellisuudessa on. Tässä myös yksi syy siihen miksi suhtauduin Helskyn rottinkikurssiin hieman penseällä asenteella sen alkaessa. Lisäksi olin ns. erikseen päättänyt olla hurahtamatta materiaaliin, ihan vain siksi että estäisin itseäni hamstraamasta materiaaleja kotiin. Hukun edelleen ainakin neljä vuotta kestäneen "pois pyörimästä" -projektini lankoihin sekä kankaisiin joita en ole voinut vastustaa. Muutama pussillinen tuolla varastossa on myös mosaiikkipaloja ja entisöintityöt odottavat ilmeisesti keskeneräisinä ensi kesää ja mahdollisuutta työskennellä ulkona. Pirtanauhakin pitäisi punoa jne. Näillä ajatuksilla varustautuneena siis aloitin punontaprojektini, jonka alkaessa tarkoitukseni oli tehdä jotain ihan pientä. Ihan pientä ei työskentelyni tuloksena tälläkään kertaa syntynyt, sillä seinälle tekemäni koriste/ varjostin on halkaisijaltaan 40 cm ja sen tekemiseen kului kahden käsityöviikonlopun (perjantai ilta ja lauantai päivä) verran aikaa.




Alkupeäinen suunnitelmani punoa jouluvaloihin rottinkisia koristepalloja, eli sitä jotain pientä, kuoli osaamattomuuteen ja yrityksen puutteeseen. Kun ensimmäinen yritykseni pyöristää punottu rannerengas palloksi ei onnistunut, yritin tehdä palloa apinannyrkkiperiaatteella, epäonnistuen siinäkin. Sain tuhrattua näihin kahteen pallonpunontayritykseen aikaa lähes yhden perjantai-illan ja hitaudesta oppineena keskityin jäljellä olevan ajan suhteen varjostimeeni.




Aloitin varjostimen punonnan kuudella yhtä pitkällä 3 mm paksulla yrinrottinkiloimella. 

Itse punonnan tein 2 mm ydinrottinkia käyttäen. Punonta tapahtui kahden punoksella: kuteita oli kaksi ja ne kulkivat vuorotellen loimirottinkien edestä ja takaa. 

Puupallot, jotka itse suunnittelemaan työhön halusin lisätä (jälleen yksi pois kaapista pyörimästä ajatus), punoin kiinni rottingin avulla aina siinä vaiheessa, kun ne halkaisijansa puolesta istuivat työhön "saumattomasti". Tarkoitan tässä saumattomuudella sitä, että en halunnut pallojen väliin jäävän liian suuria rakoja.

Tämän tarkemmin en kudontaa osaa kuvata. Yhden työn tehtyäni en todellakaan voi sanoa taitavani tätä tekniikkaa ja esitinkin tuntemukseni opettajallemme ääneen, joka kuitenkin jälleen positiivisuudellaan valoi minuun uskoa siitä, että kyllä se osaamisen tunne edessä odottavalla pajunpunontakurssilla heräisi henkiin. 

Tässä kuitenkin pitkä kuvasarja itse työskentelystä. Tärkein oppi työskentelyssä oli olla kärsivällinen, uskoa itseensä ja pitää sekä rottinkiloimet että -kuteet riittävän kosteina!
  















Ilman opettajan apua ei varjostimeni olisi taitanut saada lopullista korimaista muotoaan, niin vaikeaa loimen kiristäminen ja reunakavennusten teko ensi kertalaiselle oli. Vaan niin vain sai varjostimeni reunat ja toivotun muodon sinnikkäällä tekemisellä ja kaventamisilla.  








Kolmen parin reunapäätöksen tekoa. Tarkkana tässä sai olla. Onnistuin ensimmäisellä yrittämällä unohtamaan yhden parin matkasta ja siirryin kesken kaiken kahden parin reunapäätökseen. Onneksi opettajan silmä oli tarkka ja neuvosta purin ensimmäisen päättelyn ja viimeistelin työn onnistuneesti toisella yrittämällä.






Rottinkiloimen kiristystyö vaati veronsa. Ensikertalaisena tulin käyttäneeksi voimaa enemmän kuin taitoa reunakavennusten teossa ja sain sormeni enemmän hajalle kuin koskaan mattoloimia solmiessani. Vaan eipä tuo työn viimeistelyä haitannut. Tekevälle sattuu, näin todettakoon.

Nyt vain varastoon jouluvaloja etsimään. Ajatuksenani on nimittäin täyttää varjostin valolla ja luoda syksyn pimeyteen hieman tunnelmaa.







Rakkaudesta Marimekkoon -tasaraita pyjama





Henriltä loppuivat yöpuvut ja koska kaapistani löytyi 3 metriä 15 €:lla ostamaa Marimekon tasaraita -trikoota, sai poika siitä päällensä ensimmäisen itse tekemäni pyjaman. Tämä vaate aloittanee yöpaitajulkaisujen sarjan, sillä kaikki lapseni ovat vailla kunnollisia yöpaitoja. 

Olen erityisen ylpeä pyjamahousujen taskunsuiden ompelusta, sillä en ole ennen kokeillut peitetikkikoneen käyttöä vastaavassa tarkoituksessa. Ensimmäinen ompelu oli tuomittu epäonnistumaan, mutta vahvistettuani taskun reunaa tukikankaalla, sain ompeleen onnistumaan hienosti. 

Kolmesta metristä kangasta riittää vielä toiseenkin pyjamaan ja sen taidan sujauttaa pukinkonttiin.












9/27/2017

Sydämellisesti mekkoillen




Niin vaan riitti metrin pala Verson Puodin joustofroteekangasta Liljan mekkoon aikaisemmin ompelemani Jujuna Jumpsuitin ohella. Kiitollisen riittävä kangas, sanoisin, vaikka vaatihan se itse leikkaaminen melkoista kaavojen asettelua ja saumanvarojen optimointia. 

Mekko on kokoa 86cm ja oletin että "kirpppukokoinen" Lilja hukkuisi siihen. Vaan eipä hukkunut, pikemminkin näyttää siltä että mekko on otettava hetimiten käyttöön. Ottobre Designin kaavoissa tuntuu olevan huomattavan suuret erot vaatteiden malleista riippuen. Aikaisemmissa ompeluksissa käyttämäni Watermelon kaava, lehti nro 1/2017, on esim. huomattavasti suurempi vastaavassa koossa. Nyt käyttämäni kaava on puolestaan otettu lehden numerosta 1/2015 ja nimeltään Birdie, Birdie. Kaava on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi lempikaavoistani ja aion käyttää sitä Liljan vaatteissa tulevaisuudessakin. 








9/22/2017

Mekollinen Maatuskoja





Liljan tulevien aikojen vaatevarasto karttui yhdellä mekolla lisää, saatuani eilen tämän Verson Puodin Maatuska -kuosisen trikoomekon valmiiksi.

Mekko on ommeltu jälleen Ottobre Designin 1/2017 Watermelon -kaavalla, sillä poikkeuksella että pidensin hihoja ja jätin hihansuu resorit mallista pois. Lisäksi rypytin kaula-aukkoa vähemmän kuin edellisissä mekoissa ja vaate lieneekin näiden muutosten myötä pikemminkin kokoa 92 cm, kuin kaavan osoittamaa 86 cm. 






9/17/2017

Mummun hoitoavulla Mummolan tuntu -trikoopuserot




Onni on omistaa mummu! Kiitos mummun hoitoavun sain ommeltua viikonlopun aikana kolme puseroa. Kaksi kolmesta pitkähihaisesta puserosta valmistui tästä Verson Puodin Mummolan tuntu -digitrikoosta. Toisen tein Henrille ja toinen lähti postitse Ouluun syyslahjana veljenpojalleni.

Tilasin kankaan aikanaan siinä uskossa että tekisin siitä itselleni leggarit. Vaan niin oli räyheän vihreä kangas, etten tohtinut siitä itselleni housuja ommella. Sittemmin kangas alkoi näyttää omaan silmääni liskon tai käärmeen nahalta ja sai minut kysymään Henriltä josko hän pitäisi kankaasta. Poika tykkäsi ja sillä uskalsin ommella siitä myös veljenpojalle vastaavan. Nyt täytyy sitten vain toivoa että Lauri-serkkukin jakaa Henrin mielipiteen kankaasta.

Kaavana puserossa käytin jälleen Suuri Käsityö -lehden nrosta 5-6/2015 löytyvää Noshin -kaavaa. 



9/16/2017

Kuha pussista pojan päälle






Siitä on jo tovi, kun onnistuin tilaamaan Verson puodista kuhan pussissa. Yllätyspussi toi kuin toikin tuolloin toivomaani "trikookuhaa" vajaan metrin palasen muiden ihastuttavien kankaiden ohella ja siitä palasta sain nyt tänään ommeltua pojalleni pitkähihaisen puseron.

Kaava on Ottobre Design lehdestä nro 1/2017 ja puseron koko 134cm. Varastoistani ei löytynyt sinistä resoria ja hyvä niin, sillä pusero sai hieman lisää ilmettä Henrin itse valitsemasta mustasta hihansuu- ja pääntieresorista.










Mistä on kauniit värit tehty? Sinipuusta, Keltasauramosta, Värimatarasta ja vaikka mistä muusta





Kasvivärjäys on niin minun juttuni! 

Tämä toteamus kertonee sen minkälainen viikonloppu minulla on takanani Kurssikeskus Tarvossa Tekstiilisuunnittelija ja käsityöyrittäjä Ritu Kokkosen opissa. Äänestän tämän kurssin parhaaksi käsityökoulukokonaisuuden tähän asti tarjoamista kursseista! 

Merkittävä tekijä tunteeseen on toki se, että rakastan lankoja ja olin odottanut kasvivärjäyskurssia jo pitkään. Lisäksi kasvivärjäyksessä yhdistyy ajatus mahdollisuudesta tuottaa värejä luontoa rasittamatta (toki sekin on mahdollista, jos oikein ahneeksi yhden kasvin käyttäjäksi ryhtyy ja esim. puretteiden valinnassa ei noudata luontoystävällisyyttä) ja väriliuosten käsittelyn sekä hävittämisen helppous.

Ajatuksenani oli aloittaa värjäyskokeilut jo ilman kurssia kesän alussa, mutta toisin kävi. Ei tullut kesästä 2017 suurta kasvivärjäyksen kesää. En tehnyt ainuttakaan värjäystä. Nyt kurssiviikonlopun jälkeen palan halusta lähteä mökille vielä syksyn sateiden keskelle sieniä keittelemään. Mitä mädäntyneempiä sienet ovat, sitä parempia ne Ritun mukaan olisivat ts. myöhemmin syksylläkin vielä ehtii. 


Värjäämättömät karstavillalankavyyhdit


Tapasimme viiden hengen voimin lauantai aamuna Tarvossa lohduttoman sateen piiskatessa Helsinkiä. Lyhyen alustuksen jälkeen Ritu ohjasi meidät ulos metsään ja meren rantaan etsimään "kotimaiseen luonnonkasvi" -keitokseen vielä käyttötarkoitukseen sopivia kukkia ja lehtiä. Rantaheinikot tarjosivat meille pietaryrttiä, kanadanpiiskuja ja lähes mädäntyneitä kielonlehtiä. Poimimme em. kasveja yhteensä noin 15 litraa. 

Poimitut luonnonkasvit jaettiin kahta keitosta ajatellen kanadanpiisku-pietaryrtti läjään ja erilliseen kasaan mätiä kielonlehtiä. Odotusarvo oli että ensin mainitusta syntyisi jotain kellertävää ja kielokeitoksesta jotain ihonvärisiin sukkahousuihin viittaavaa.


Kanadanpiiskun ja pietaryrtin saksimista ennen pataan laittoa


Soppakeittimet mallia Ruotsin armeija porisemassa


Luonnonkasvisopan ohella Ritu oli laittanut edellisenä iltana likoamaan keltasauramon kukintoja, sinipuuta ja krappijuurta erillisiin ämpäreihin. Näistä kustakin kolmesta oli tarkoitus valmistaa oma keitoksensa. 

Värjättäviksi materiaaleiksi lauantain aikana kukin sai valita joko norjalaista karstavillalankaa, jota on tilattavissa myös Lankavalta, tai Nepalista tuotettua jakkihärän villaa. Itse päädyin lopulta valitsemaan 200 g luonnonvalkoista karstavillalankaa. 

Kuhunkin väriliuokseen oli tarkoitus laittaa 50g värjättävää materiaalia per henkilö ja pelkän villalangan valitsemalla varmistin tulevaa neulontaa varten neljä erillistä värisävyä. Sunnuntain varalle kukin sai myös ostaa lisää lankoja Ritulta tai tuoda värjättäviä omista varastoista. Itse päädyin myös sunnuntain osalta valitsemaan saman karstavillan värjäämisen.

Lankavyyhdit jaettiin kahtia ja vyyhteihin laitettiin pasmalangat: 3-4 lankaa per vyyhti. 

Väriliemien keittäminen aloitettiin laittamalla kattilaan ensin siihen mitoitettu suuri suodatinpussi (vähän niinkuin iso pesupussi, jonka materiaalina sopii käytää esim. valoverhokangasta) ja yön yli liotetut väriaineet kaadettiin kattilan suodatinpussiin. Tällöin värjäävä materiaali jäi pussin sisään, eikä sen siivilöintiä tarvittu ennen lankojen lisäystä. Krappijuuren kohdalla pussia ei käytetty, eikä lientä suodatettu. Ritu kertoi kokemuksesta että juurenpalaset rapisevat pois langan kuivuessa ja niiden pitäminen keitoksessa läpi värjäyksen auttaa vahvistamaan väriä. Luonnonkasvikeitoksessa kanadanpiiskut ja pietaryrtit lisättiin suoraan veteen, eikä niitä suodateltu 2 tunnin keittelyn jälkeen. Suurin osa kasveista vain nostettiin pois ennen apuaineiden lisäystä ja sillä hyvä. 



Sinipuuliemen kaato suodatinpussiin ennen värjäyksen aloittamista

Kutakin värilientä keitettiin vedessä noin 2 tuntia 80-90 C-asteessa runsaassa vesimäärässä (ehkä noin 15-20 l per keitos). Krappiliuoksen lämpötila oli ainoa, jonka kanssa meidän tuli olla oikeasti tarkkana, sillä yli 80 C-asteen kohonnut lämpötila olisi muuttanut väriliuoksen sävyn tavoitellusta punaisesta ruskeaksi.



Pietaryrtti- ja Kanadanpiiskusoppa alunan ja viinikiven kera


Kahden tunnin keittelyn jälkeen luonnonkasvikeitosta lukuunottamatta kuhunkin keitokseen lisättiin alunaa 10% värjättävän materiaalin kuivapainosta. Krappiliuokseen lisättiin lisäksi 5% viinikiveä värjättävän materiaalin kuivapainosta. Luonnonkasvikeitoksen puretteena käytettiin keitokseen heti alussa lisättyä kolmea raparperinlehteä, joista irtoava oksaalihappo toimi luonnonpuretteena. 


Luonnonkasvit poistetaan padasta ennen lankojen lisäämistä


Kukin värjättävä materiaali kasteltiin lämpimässä vedessä ennen väriliemiin laittamista ja näin vältyttiin väriliemien jäähdytystarpeelta. Mikäli liemet olisivat olleet kylmiä, olisi myös värjättävä materiaali pitänyt kostuttaa kylmässä vedessä. Tällä tavoin toimittaessa säästetään värjättävä materiaali kohtaamasta lämpötilavaihteluita ja estetään sen huopuminen.



Huovutettavat materiaalit vesiämpäreissä


Märät vyyhdit nosteltiin väriliemien joukkoon ja niitä liikuteltiin hetki ennen kansien sulkemista. Näin edesautettiin värin pääsyä  värjättävään materiaalikuituun. Tämän jälkeen värjäyspatojen lämpötilat nostettiin noin 80 C-asteeseen kahden tunnin ajaksi.





Värjättävät langat Keltasauramoliemessä


Värjättävät materiaalit olisi ollut mahdollista ottaa pois padoistaan kahden tunnin värjäyksen jälkeen, mutta me teimme ryhmänä päätöksen, Ritun ohjeistuksesta, jättää värjättävät materiaalit liemiinsä yön yli. 



Keltasauramo ja Krappipadat liedellä


Seuraavana päivänä langat nosteltiin väriliemistään ämpäreihin ja niiden pesu suoritettiin seuraavasti:

  1. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus etikkaa ja annettiin värjättävän materiaalin olla etikkavedessä noin 5 min, materiaalia välillä huljutellen.  
  2. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus mäntysuopaa ja värjätty materiaali pestiin mäntysuopavedessä.
  3. Värjättyä materiaalia huuhdeltiin kylmällä vedellä kunnes huuhteluveteen ei enää irronnut väriä. 
  4. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus etikkaa ja  värjätty materiaali siirrettiin etikkaveteen 5 min ajaksi.

Tämän jälkeen lankavyyhdit ja jakkihärän villat nostettiin orsille kuivumaan.


Pesua odottavat yön yli värjätyt langat


Keltasauramo, Sinipuu, Krappi ja luonnonkasvivärjätyt langat orrella kuivumassa

Sunnuntainen värjäyspäivä noudatti pitkälti lauantain kaavaa värjäyksineen ja pesuineen. 

Valmistimme päivän aikana kuusi erilaista värilientä, joissa kielokeitosta lukuunottamatta hyödynnettiin edellisen päivän väriliuosten jälkiliemiä. 

Ritu oli laittanut yön yli likoamaan lisää Keltasauramon kukintoja ja nämä kukinnot hyödynnettiin lauantaisen Keltasauramojälkiliemen kanssa kahdessa keitoksessa. 

Kelstasauramon jälkiliemiväriliuokset:

  • Keltasauramon jälkiliemi + liotettua keltasauramoa (sis. 1 rkl soodaa) + rautavitrilliä
  • Keltasauramon jälkiliemi + liotettua keltasauramoa (sis. 1 rkl soodaa) + krappijauhoa + tanniinijauhoa


Myös sinipuun jälkiliemi jaettiin kahtia ja sitä jatkettiin kuivilla eucalyptuksen lehdillä sekä kokenillilla.

Sinipuun jälkiliemiväriliuokset:

  • Sinipuu jälkiliuos + kokenilli
  • Sinipuu jälkiliuos + eucalyptuksen lehtiä (kuivattuja)
Krappin jälkiluos hyödynnettiin sellaisenaan krappijauhon kera ja noin 5 litraa mätiä kielonlehtiä keittetiin omana liemenään. 

Kussakin keitoksessa apuaineena käytettiin jälleen alunaa (10% värjättävän materiaalin kuivapainosta) ja osassa myös viinikiveä (5% värjättävän materiaalin kuivapainosta), jonka tehtävänä oli kirkastaa värejä.



Keltasauramon jälkiliemi ennen rautavitrillin lisäyksiä

Keltasauramokeitoksen jälkiliemeen lisätty rautavitrilli antoi vihreän värin


Kustakin väriliemestä kirjoitettiin reseptit talteen ja niistä yhdessä lankojen kanssa tein Ritun ohjeistuksesta tällaiset lankavärimallit.


Muistiinpanot ja lankavärimallit keittoliuoksista

Kuten jo kirjoitukseni alussa totesin, tuntuu kasvivärjäily todella omalta jutultani. Se vain ikävä kyllä vaatii tilat ja aikaa. Tilojen puolesta uskon että mökkimme on oiva paikka tällaiselle työskentelylle, mutta ajan löytäminen lienee se kriittisempi tekijä omassa elämässäni. Saa nähdä siis, koska ehdin seuraavan kerran liemieni ääreen. 

Kurssin käynnin hyvä puoli oli että Ritu Kokkosen positiivinen ja rento ote karisti ennakkoluulot väriaineiden ja apuaineiden tarkoista mittailuista. Ihastuttavinta kurssissa olikin oivallus, että värjäilyssä todella voi päästää kaiken kokeilunhalunsa irti, kunhan suhtautuu lopputulokseen aina riemukkaan yllättyneellä odotuksella, eikä kuvittele että saavutettu väri on helposti toistettavissa. Liian tiukkojen odotusten luominen värisävyn suhteen tappaa välittömästi innostuksen kasvivärjäilyä kohtaan.

Suosittelen ehdottomasti kaikkia värjäyksistä innostuneita seuraamaan Kurssikeskus Tarvon kurssitarjontaa! Paikka on ihana ja Ritu upea opettaja. Viikonloppu värjäilyn parissa on mitä parhainta terapiaa, vaikkei itse värjäilystä sen enemmälti lopulta innostuisikaan.


500 g luonnonvärein värjättyä lankaa, 10 eri sävyä.

Tässä vielä selvyyden vuoksi keitoksista saadut värit sekä niiden pohjana käytetyt luonnonväriaineet.
  • Vihreä: keltasauramon jälkiliemi + rautavitrilli
  • Vaalea lila: sinipuun jälkiliemi + kokenilli
  • Orannsinpunainen: krappi
  • Tumma lila: sinipuu
  • Vaalea oranssi: krappin jälkiliuos + krappijauho
  • Kirkas keltainen: keltasauramo
  • Vaalea vihertävänkeltainen: luonnonkasvikeitos (pietaryrtti + Kanadanpiisku)+ raparperinlehti
  • Ruskea: sinipuun jälkiliuos + eucalyptus
  • Kirkas keltainen (hieman eri sävy kuin keltasauramokeitoksen): keltasauramon jälkiliemi + krappijauho + tanniinijauhe
  • Vaaleanruskea (maitokahvi): luonnosta mädäntyneet kielonloehdet
  • Vihreät: sama kuin ym.