Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

2/25/2017

Kukikas mosiikkipeili ja retki Nuuksioon



Teimme tänään perheretken mökille ja otin asiakseni kuvata siellä toisen mosaiikkityökurssilla tekemäni työn: mosaiikkikoristeisen peilin. 

"Idyllinen" retki mökille alkoi melko hyvissä tunnelmissa ilman sen suurempaa riitelyä. 1, 3 ja 6 -vuotiaat saatiin pakattua autoon toppavaatteineen ilman hermojen menetystä ja matkaeväät haimme poikien kanssa läheisestä Alepasta. Ostetut karjalanpiirakat, makkarat, valmislihapullat ja korvapuustit saivat poikien naamat hymyyn. Paikan päällä puolisoni sytytti nuotion jollain ihmeen voimalla kosteista koivuhaloista ja pojat riemuitsivat hetken lumesta. Näin jälkeenpäin todettakoon että sovun ja riemun hetki oli lyhyt. 

Aikalailla juuri saatuani lapioitua kuvauspaikan ovien edustan auki ja raivattuani tilan siihen uskoon että voisin aloittaa kuvaamisen Tomas tippui pieneltä liiteriterassilta alas lumihuppeluksiin. Poika huusi itseään hengiltä pelästyksestä ja vaatteiden sisään solahtaneesta lumesta samaan aikaan, kun minä otin muutamat kuvani. 

Huutokuoroon liittyi Tomaksen ohella myös Lilja, joka ei lyhyiltä päiväuniltaan herättyään ollut tyytyväinen alkeellisiin ja lumisiin nuotio-olosuhteisiin. Tässä välissä kostea nuotio oli jo ehtinyt mustua ja lähinnä savutti. Makkaroiden paistaminen ei enää onnistunut ja nuotion laitto oli aloitettava uudelleen. Muutama kuiva puu löytyi onneksi mökkivaraston uumenista ja nuotiotuli saatiin uuteen nousuun. Kylmyys, nälkä ja elämä ylipäätään harmitti Tomasta tässä vaiheessa jo niin, että itku oli muuttunut hysterian puolelle. Ainoa reipas koko joukossa oli Henri, joka odotti makkaraa, korvapuusteja ja äidin lupaamaa yllätystä ilman huutoa. Lopulta saimme makkarat paistettua ja kylmät korvapuustit syötyä kahden lapsen huutokonsertissa. Lämpimään huopaan kääritty Tomas ei luovuttanut hysterian kanssa ennenkuin nukahti mökkisänkyyn. Lilja sentään ymmärsi lopulta nauttia tilanteen suomasta mahdollisuudesta saada poikkeuksellisesti jotain sokerista herkkua.

Ihana retki, sanon. Ihan heti en toteuta vastaavaa uudelleen. Paikalla olleet mökkinaapurit luultavasti esittivät myös toiveen siitä, ettei meitä näkyisi paikkakunnalla kovin usein edes tulevana kesänä.

Käsitöitteni kuvaustilanteet ovat yleensä tunnelmaltaan melko äärimmilleen viritettyjä, mutta tämä tämänpäiväinen vei kyllä voiton kaikista aikaisemmista. 





Peilin mosaiikkipalat ovat jälleen pitkälti lasimosaiikkia. Joukossa on muutamia kaakelin, peilin ja lasinpalasia, mutta suurin osa on Mosaiikkimyymälän pate de verre lasimosaiikkia. Tässä vielä muutama kuva peilin työvaiheista:

Mosaiikkipalojen leikkaus, sommittelu ja liimaus.

Valmis peili kuivumassa ennen saumausta.

Mustan sauma-aineen levitys ja pois pesu.


Lähikuva valmiista saumatusta mosaiikkipeilistä.

2/22/2017

Mosaiikkikoristeinen kukkaruukku ja pelkistetty sisustustyyli.



Taito Helsky käsityökoulun tämän kevään 2017 ohjelmaan kuului kahden viikonlopun mittainen mosaiikkityökurssi. Meillä oli onni saada opettajaksemme mosaiikkitaiteilija Leena Nio, joka avasi silmäni aivan uudella tavalla mosaiikkia kohtaan. 

En ole koskaan ollut suunnattoman ihastunut mosaiikkeihin. Tarkoitan ihastuksella sitä, etten ole halunnut liittää mosaiikkisia koriste-esineitä, lamppuja tms. koskaan oman kotini sisustukseen, enkä sen tähden ole ollut niiden tekemisestä erityisen kiinnostunut. Mosaiikkitaide on toki pysäyttänyt kauneudellaan ulkomailla matkustellessa ja vahvin muisto ja ihastus mosaiikkiin liittyy Barcelonaan ja Antoni Gaudiin. Olen kuitenkin sijoittanut mosaiikin mielelläni ja mielessäni jonnekin kauas kotoa, kaukaa katseltavaksi ja ihailtavaksi ja ehkä juuri siksi kahden viikonlopun tekeminen ihastutti ja avasi silmiäni enemmän kuin jokin muu jo testaamani käsityön muoto. 

Lyhyt kosketus mosaiikin maailmaan herätti halun luoda jotakin sellaista, joka olisi yhdistettävissä yksinkertaiseen skandinaviseen sisustustyyliin ja taas toisaalta tehdä jotain mikä tyydyttäisi sen aika-ajoin sisältä kumpuavan valtavan tarpeen "kylpeä väreissä". Kahteen viikonloppuun mahtui omalta osaltani kaksi työtä, joissa toteutin nämä molemmat tahtotilat. 




Tavoitteenani oli luoda mosaiikkityönä pelkistetty ilme saviseen suojaruukkuun ja toteutin tämän käyttämällä työhön vain mustia ja valkeita lasimosaiikkipaloja sekä hieman mustalla "likaistettua/ sävytettyä" valkoista sauma-ainetta. Näin sain lopputulokseksi itseäni tyydyttävän tuloksen, jonka voin yhdistää omaan silmääni onnistuneesti viherhuoneen Lokki -verhoihin ja mustiin lepakkotuoleihin. 

Lasimosaiikit tilasin Mosaiikkimyymälä -verkkokaupasta, mikä oli tavallaan työn vaikein osuus. Kokemattomana en osannut arvioida tarvitsemani mosaiikin määrää ja sen seurauksena minulla on nyt reilu kilo ylimääräisiä lasimosaiikkipaloja odottamassa seuraavan työtä. 

Liima-aineeksi valitsin pakkasen kestävän värittömän silikonin, sillä ajatuksella että ruukku kestäisi sekä ulkona että talvisin kylmässä viherhuoneessamme. 

Itse kukkien leikkaus, sommittelu ja liimaaminen toteutui impressionistisella tyylillä: annoin tunteen viedä ja mutisin tehdessäni että olisihan tämän taas voinut piirtää etukäteen ja suunnitella vähän tarkemmin. Silloin olisin välttynyt muutamien palojen irtinäpertämiseltä ja sutannut vähemmän sormiani ärsyttävän tahmaiseen silikoniin. Mutta kuten tapanani on, luovuus vei mennessään ja lopputulos on sen näköinen mihin ostetut palat riittivät ja minkä silmä sillä hetkellä hyväksyi. 

Tässä muutama kuva itse työvaiheista.

1) Lasimosaiikkipalojen sommittelua ennen työn aloittamista

2) Työvälineitä: lasimosaiikkipalasia (valmiita muotoja ja itse leikattuja), savinen kukkaruukku, silikoni ja mosaiikkisakset

3) Liimausvaihe: silikoni levitettiin ruukun pintaan pieni alue kerrallaan. Liimaaminen oli näin helpompaa ja nopeampaa, kuin yksi pala kerrallaan. 

4) Kuivumisvaihe ennen saumausta. Silikonin annettiin kuivua yön yli ennen saumausta.

5) Käytetty saumalaasti, josta valmistettiin veteen sekoittamalla tönkkö tahna. Tahna levitettiin lastalla ruukun pintaan ja pestiin kostealla nukkaamattomalla rievulla.

6) Valmis ruukku kuivumassa sauma-aineen levityksen ja pesujen jälkeen


2/15/2017

Neliapila -mekko ystävänpäivän väreissä



Myöhässä tulevat otsikon ystävänpäivä -viittaukset tämän tekstin osalta. Tarkoitukseni oli julkaista teksti jo eilen, mutta koska juuri mikään ei mene lapsiperheessä suunnitellun aikataulun mukaisesti, piti tämänkin ajatelman yli nukkua yksi yö. Ystävänpäivä teema tulee jatkumaan meillä vielä viikonloppunakin (mikäli olemme terveinä), sillä ajatuksenani on leipoa vasta lauantaina ystävänpäiväkakku vieraillemme.

Kello ehti eilen vierähtää kaksi, ennen kuin sain kaikki kolme lastani puettua ja sysättyä takapihallemme leikkimään (tämän voi myös lukea riitelemään) auringon paisteeseen. Lilja on hyvinkin innostunut ulkoilija, toisin kuin pienempi iso veljensä, jonka kanssa piti käydä jokunen taistelu ennen ulos siirtymistä. Lapset löysivät mukavasti keskenään hetken yhteistä riideltävää pihamme viimeisistä lumirippeistä ja minä käytin saman ajan maanantaina ompelemani mekon kuvaamiseen. 

Mekko on ommeltu Neliapila -trikoosta, jonka löysin jälleen Majapuun "Loppuvia paloja" -kansiosta edulliseen hintaan. Mekon kaava on julkaistu Ottobre Design lehden nrossa 1/2015 nimellä Birdie Birdie, sillä erotuksella että lisäsin itse mekkoon suurehkot taskut. Yritin käyttää ostamani 60 cm pitkän kankaanpalan mahdollisimman tarkkaan ja kangasta riitti mukavasti 92 cm kokoiseen mekkoon taskuineen. Taskujen avulla sain mekkoon myös erilaista ilmettä, sillä aion ommella vast. peruskaavalla Liljalle useamman mekon.



2/14/2017

Tänään 6-vuotias hurmurimme lahjapaidoissaan






Siinä hän on: hurmuri, jonka saimme lahjaksi ystävänpäivän iltana 6-vuotta sitten.

Henri tuli pyytäneeksi viikko sitten minulta (oletan että minua miellyttääkseen) syntymäpäivälahjaksi "sitä kitarapaitaa", viitaten tällä pyynnöllä kankaaseen jonka tilasin Majapuulta muutama kuukausi sitten. Olin jo ommellut ennen sähkökitarapaitaa yllä esitellyn pääkallopaidan ja ajatellut laittaa sen syntymäpäivälahjan oheen, mutta täyttääkseni pojan toiveen ompelin eilen valmiiksi myös sähkökitarapaidan. Tilasin molemmat kankaat Majapuun alennuslaarista ja onnekseni Henri kelpuutti molemmat kuosit itselleen mieluisina.

Molemmat paidat on jälleen ommeltu Suuri Käsityö 5-6/2015 ohjeella. Olen mieltynyt tähän ohjeeseen monesta syystä. Ensinnäkin kaava on minulla valmiiksi piirrettynä ja toisekseen puseron malli on melko slimmi ts. se sopii hyvin meidän lapsille. En myöskään ole nähnyt mitään syytä tehdä näitä peruspaitoja monella eri kaavalla niin kauan kun en halua niihin mitään sen erikoisempaa, kuten nappikujia kaula-aukkoon tms. 

Puserot ovat kokoa 128 cm ja kangasta niihin kului/ paita 70 cm hyvin väljällä kaava-asettelulla. Pienempikin määrä olisi siis riittänyt.








2/12/2017

"Hilma" -mekko Eevalle



Annoin elokuussa Eevalle syntymäpäivälahjaksi ns. lahjakortin, jossa lupasin ommella tytölle mekon jahka ompelulle löytyisi aikaa. Mielessäni oli jo tuolloin "Mekkotehdas Aikuisille" kirjan empirelinjainen Hilma-mekko. Olin myös lahjakorttia ajatellessani suunnitellut ompelevani mekon Noshilta tilaamastani petroolinsinisestä Juhla -nimisestä jerseykankaasta. Ennen marraskuista ompeluhetkeä hyväksytin kuitenkin sekä mekkokaavan että kankaan Eevalla. Molemmat ehdotelmat sopivat tytölle ja tässä mekko on vihdoin kuvattuna Eevan päällä. 

Kaunis Eeva ja kaunis mekko!




2/11/2017

Frozen syntymäpäiväjuhlat nro 2 ja Anna&Olaf -kakku Tomakselle



Toiset Frosen juhlat ja toinen kakku. Tällä kertaa mukaan liittyi myös Anna, jonka saimme Tomaksen kanssa lainaan naapurin Annalta. Isot kiitokset Annalle! Tomas oli kovin onnellinen hänen suosikkihahmonsa liittämisestä kakun päälle. 

Tällä kertaa myös minä olin tyytyväisempi kakun ulkonäköön suklaaputouskuorrutuksen ja voisokerikreemin värjäyksen suhteen. Suklaaputouksen kanssa oli käydä ohraisesti tälläkin kertaa. Päinvastoin kuin viimeksi, tein kastikkeesta tällä kertaa liian tukevaa ja se otti ja jämähti kakun päälle lainkaan reunoille valumatta. Onneksi olen idearikas ja keksin ottaa avukseni hiustenkuivaajan. Kuumensin hiustenkuivaajalla suklaakuorrutusta varovasti paikoittain ja sain jähmettyneen suklaan sulamaan ja valumaan hallitusti alas kylmän kakun reunoja. Työskentelypaikakseni minun piti valita yön tunteina jäinen viherhuoneemme, jottei kakun voikreemi olisi puolestaan alkanut valua. 

Päälle laitettavien karkkien suhteen meinasi tulla myös kriisi, sillä koristevarastossani oli käynyt naposteleva käsi ja syönyt osan jemmaamistani koristeista. Onneksi olin ostanut koristeita "varmuuden vuoksi" -ajattelun seurauksena riittävästi ja sain kakun koristeltua ilman mini Pätkis -patukoita. Hieman nuo kaksi muovista nukkea toivat kakkuun omaa silmää häiritsevän tukkoisen ulkoasun, mutta tiedän että Tomas ei ajatellut niin ja se on tärkeintä.

Itse syntymäpäivillä 3-vuotias sankari keskittyi kattamaan kanssani herkkuja pöytään ja siinä sivussa napostelemaan pop corneja ja pipareita. Syntymäpäivien järjestetty liikuntaosuus ei poikaa kiinnostanut. Hänelle tärkeintä oli omien lahjojen saaminen, herkuttelu ja koko päivän apunani ollut rakas Eeva. Eeva on Tomaksen sanoin lahja ja siinä Tomas on oikeassa.



Batman -kakku Henrille





Tänään se kauan odotettu päivä vihdoin koitti: synttärijuhlat kavereille ja kummeille! Henri oli jännityksestä riehakkaana koko päivän ja ilmoitti autossa juhlapaikalle ajaessamme ettei hän kestä sen hetkistä odotuksen jännitystä! 

Päivän teemaksi oli valittu Batman jo heti viime vuonna 5-vuotissyntymäpäivien jälkeen ja muistaakseni pojalla on jo ensi vuodenkin teema mielestään valittuna. Todellisuus ja fantasia sekoittuvat keskiviikkona virallisesti 6-vuotta täyttävän poikani päässä niin, että häntä on muistutettava melko usein siitä, ettei piirroshahmoja, supersankareita jne. ole oikeasti olemassa. Henri elää vahvasti läpi sankareittensa edesottamuksia, kirjoittaa tarinoita omassa mielessään uusiksi, luo käsikirjoituksia tulevista tapahtumista ja toivoo mm että lampun henki olisi oikeasti olemassa. Hänen unelmanaan on että lampun henki muuttaisi hänet Batmaniksi, jotta hän voisi auttaa Batmanin tavoin maailmaa ja pelastaa sen. Tähän pohdintaan ei auta tueksi se, että aikuinen kertoo hänen voivan yrittää maailman pelastusta, ihmisten auttamista jne. muutoinkin kuin olemalla Batman. Aika näyttää minkälainen pelastaja lapsestani kehittyy ja kauanko tämä toive on se tärkein. 

Tänään emme pelastaneet maailmaa, vaan riehuimme läheisellä Taekwondosalilla ystävien kanssa, söimme mahamme täyteen kakkua ja hakkasimme hajalle to-pe aikana Henrin ja Tomaksen kanssa yhdessä tekemäni Pinjatan. Syntymäpäivät olivat pojan mielestä onnistuneet ja se on juuri nyt tärkeintä!



Tekemäni Batman -kakku oli gluteeniton ja hyla versio tavallisesta sokerikakusta, jonka täytteeksi tein vaniljakreemikinuskitäytteen. En ole ennen kokeillut tällaista täytettä, mutta hyvin se toimi ja Henrin toiveesta sen oheen laitettiin hieman myös vadelmahilloa. Poika maisteli kreemiä sekä kreemi-hilloyhdistelmää eilen iltapäivällä asiantuntevasti ja päätti maisteltuaan että kyllä hillo pitää liittää mukaan. Näin tein ja hyvää tuli!

Täytekreemen toteutin kutakuinkin seuraavasti:

Kinuskikastike: 
3 dl Laktoositonta kuohukermaa
2 dl fariinisokeria kattilaan mitattuna. Seoksen kiehautus ja jäähdytys kylmäksi

Vaniljamousse:
6 dl Laktoositonta kuohukermaa
1 pussi Dr Oetkerin vaniljakreemejauhetta

Vatkasin kerman ja kreemejauheen keskenään ja lisäsin joukkoon jäähdytetyn kinuskikastikkeen. Seoksesta tuli melkoisen tönkköä ja täytinkin kakun hetimiten sillä, jotta sain seoksen levitettyä vaivatta kerrosten väliin. Yllä esitetystä määrästä riitti paksut kerrokset halkaisijaltaan 24 cm:n kakun kahteen väliin.







2/07/2017

Myöhäinen aamiainen ja itse kudottu pannunalunen





Aurinko, vihdoin! Ja tietysti pakkanen sen kera, mutten valita, sillä viherhuoneemme kylpee auringon valossa ja lämmössä ja tekee mahdolliseksi tilan käytön usean harmaan kuukauden jälkeen. 

Valosta innostuneena päätin rakentaa itselleni myöhäisen aamiaisen itse tehdystä granolasta, rahkasta, kuivatuista karpaloista, vihersmoothiesta ja cappuccinosta sekä kuvata samalla viime syksyn lopussa kangaspuilla kutomani pannunalusen. P
annunalunen kuuluu Helsky -käsityökoulun tehtäväantoihin ja se on toinen tämän opintovuoden aikana toteutettavista kudontatöistä. 

Tehtävänämme oli suunnitella ja kutoa pannunalunen Helskyn työtiloissa valmiiksi luotuun "Suomi 100" -teeman loimiin. Käytin itse kudonnassa Hobby Pointista ostamaani valmiiksi huovutettua kirkkaanvihreää huopanauhaa sekä pellavalankaa. Pellavalangan merkki oli Bokens -Rohdin Nel 8 ja väri yönsininen. 




En ole ennen tätä kudontatyötä koskaan kutonut kuin kahdella polkusella ja suurin hankaluus työtä tehdessä olikin osua oikeisiin polkusiin. Toinen opinpaikka oli luhalla lyömisen voimakkuuden hillintä. Olen tottunut mattopalttinaa kutoessani paukuttamaan luhalla mahdollisimman lujaa ja tämän työn kohdalla se ei kannattanut, sillä halusin saada kolmivärisen loimen näkyviin yönsinisen pellavalangan välistä. 

Pannunalusen reunat on loimen puista irrottamisen jälkeen päätelty ompelukonetikillä ja käännetty edelleen kaksinkerroin sekä huoliteltu käsinommellen.





Kuvan granolan ja vihersmoothien olen valmistanut seuraavilla ohjeilla:

Granola

Mittasin kuppiin ja sekoitin keskenään

noin 4 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kookossokeria (makeutusaineen määrän ja laadun voi valita mielensä mukaan)
noin 1 dl spelttijauhoja
1 rkl kookosöljyä
loraus oliiviöljyä (öljyn laatu ja määrä on valinnainen)
noin 1 dl vettä
Kanelia 1 tl
Vaniljasokeria 1 tl

Lisäksi sekoitin joukkoon kaapista löytyneitä pistaasipähkinöitä

Uunin lämpötila oli 180 C-astetta ja paistoaika noin 20 min pellille levitettynä. 

Granolasta tulee sitä paakkuisempaa mitä enemmän spelttijauhoja lisätään. Paakkuja ei kannata hajottaa sekoitusvaiheessa eikä pellille levitettäessä. 

Granolan kypsyttyä sen kannattaa antaa jäähtyä pellillä jälkilämmössä tai keittiön pöydällä. Granolan liian aikainen sulkeminen lämpimänä rasiaan/ purkkiin saa sen kostumaan ja tällöin sen säilyvyys heikkenee.

Granola on siitä erinomainen ruoka, että sen joukkoon voi heitellä vähän mitä mieleen tulee: pähkinöitä, manteleita, siemeniä, kookoshiutaleita tms. Ohjetta muuntelemalla ruokaan saa vaihtelua, etenkin jos tekee kuten minä, eikä käytä lisäyksissä mittaa. Jokainen erä on yksilöllinen ja toistettavuus huono.

Vihersmoothie

Appelsiineja (tänään niitä taisi olla 6 kpl)
Limejä (3 kpl)
Tuoretta minttua
Tuoretta lehtikaalta
Mangokuutioita pakastealtaasta

Puristin appelsiineista ja limeistä tuoremehua ja lisäsin mehun joukkoon lehtikaalin lehdenpaloja sekä tuoretta minttua. Sekoitin nämä keskenään sauvasekoittimella kunnes lehtikaali ja minttu olivat hajonneet mehun joukkoon pieniksi paloiksi. Tämän jälkeen lisäsin joukkoon suoraan pakasteesta valmiita mangokuutioita ja jauhoin ne sauvasekoittimella kaali-minttu-mehun joukkoon. 

Jos smoothie jää liian paksuksi, sen joukkoon voi lisätä mehua. Mehuksi sopii myös vaihtoehtoisesti kaupan tuoremehu tai omenamehu. Tänään en niitä lisännyt, sillä halusin smoothien suhteen vältellä erikseen lisättyä sokeria.

Smoothie kannattaa nauttia hyvin kylmänä. Omasta mielestäni ainakin se muuttuu lämmetessään mangon ansiosta liian makeaksi. Makuasioista ei toki voi kiistellä ts. kukin juo miten tykkää!






2/04/2017

Frozen Olaf -kakku Tomakselle




Tomaksen toiveena oli saada Anna, Elsa, Olaf ja poro aiheiset syntymäpäivät (eli Frozen syntymäpäivät) ja sen toiveen täyttämiseksi tein hänelle syntymäpäiväjuhlaan nro 1 Olaf -kakun. Anna ja Elsa saivat luvan hymyillä meille juhlijoille serveteistä ja se poro, eli meillä lego-Sven, unohtui poikien huoneen hyllylle. Idean kakkuun sain Frozen elokuvan kohtauksesta, missä Anna ja Elsa huokailevat kuuman suklaan aiheuttaman huumaavan tuoksun perään.  

Kakku on ensimmäinen leipomani gluteeniton leivonnainen ja jännitin kakkupohjan paistamista, mikä osoittautui aivan turhaksi. Kakkutaikina nousi erinomaisesti siitäkin huolimatta, että yleiskoneeni on edelleen se sama vanha ylikuumeneva yksilö, mikä pakottaa minut jäähdyttelemään taikinaa kesken kananmunasokerivaahdon vatkauksen ja edelleen, vaikka jaoin taikinan kahteen peräjälkeen paistettavaan osaan. En omista kuin yhden 20cm kakkuvuoan ja koska tulin tehneeksi kerralla ison taikinan, oli minun paistettava se kahdessa osassa. Kaikesta tästä säädöstä huolimatta kakku ei lässähtänyt ja makukin oli kohdallaan. 

Olen jostain syystä omaksunut uskomuksen siihen että gluteeniton kakku olisi hankala tehdä ja ettei se vastaisi maultaan perinteistä sokerikakkua. Tämän kakun tapauksessa ennakkoluuloni eivät ainakaan pitäneet paikkaansa. Minulla on siis huomattavan vähän kokemusta ylipäätään mistään gluteenittomasta leivonnaisesta ja ennakkoluuloni ovat kirjaimellisesti juuri luuloja. 

Käytin kakkuun Sunnuntai gluteenittomia jauhoja sekä perunajauhoja 1:1 ja kakkutaikina noudatti ohjetta, jonka muuntelin summamutikassa perinteisestä kääretorttupohjan ohjeesta.

Kakkutaikina:
6 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl gluteenittomia Sunnuntai jauhoja
1,5 dl perunajauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

175 C-astetta ja 20 min per kakkupohja.

Kakun sisälle valmistin 

Mascarpone-kuohukerma-suklaa-vaahdon
2 purkkia Mascarponejuustoa
4 dl kuohukermaa
2 rkl tomusokeria
3 pientä Dajm -patukkaa murskattuna
Valkosuklaata ja Fazerin sinistä suklaata yhteensä noin 100 g murskattuna
Vanijatangosta vaniljaa 

Vaahdotin mascarponejuuston, kerman ja sokerin ensin vaahdoksi ja lisäsin tämän jälkeen lusikalla sekoittaen suklaat ja vaniljan. Seoksesta tulee näin hyvinkin tönkkö ja helposti kakun väliin levitettävä, niin etteivät kerrokset laskeudu toisiinsa liian tiiviisti ja kakkua leikattaessa kakkupohjan ja täytteen kerrokset erottuvat kauniisti toisistaan.

Kakku on kostutettu rasvattomalla maidolla ja vuorattu ympäriinsä Wiltonin sinisellä pastavärillä värjätyllä voikreemillä. Voikreemin ohje noudattaa kutakuinkin Kinuskikissan sivuilta löydettävissä olevaa ohjetta. 

Päälle sulatettu suklaakastike on valmistettu Fazerin taloussuklaasta sekä kuohukermasta sekoittamalla keskenään reilu puolikas suklaalevystä 1 dl lämmitettyä kuohukermaa. Ohje ei ollut täysin onnistunut, sillä kastike ei ottanut jähmettyäkseen ja jouduin naamioimaan ns. epäonnistuneen valutuksen kakun koristeluvaiheessa siihen sopivaksi. Seuraavaan kakkuun minun täytyy muistaa muunnella kastikkeen reseptiä niin että saan siitä paksumman.

Kakun koristeet ovat ostotavaraa Citymarketin ja Prisman karamelli sekä pähkinähyllyistä. Lumihiutalemuotit sekä Renshawin sokerimassan  ostin Tammiston Confetista. 

Tämän kakun innoittamana leivon ensi viikonlopun kakut myös gluteenittomina. On mukavampaa juhlia, kun gluteenia välttelevien vieraiden ei tarvitse olla haikeina siitä, etteivät he saa syödä samaa kuin muut vieraat! Juhlat siis jatkuvat jälleen viikon kuluttua sekä Frozen että Batman -teemalla.






2/03/2017

Syntymäpäiväsankarin "Ryhmä Hau" -pusero



Onnea 3-vuotiaalle Tomakselle! 

Ompelin "Ryhmä Hau" -puseron eilen sillä ajatuksella että olisin yhdistänyt sen Tomaksen syntymäpäivälahjaan, mutta poika heräsi päiväuniltaan "liian aikaisin" ja ehti nähdä puseron. Siinä se sitten meni, puseron lahja-arvo, jos sillä sellaista nyt ikinä olikaan. 

Lapseni ovat niin tottuneita siihen, että äiti ompelee, etteivät he koe vaatteita enää kummoisiksi lahjoiksi. Iloisia he niistä ovat, etenkin kun valitsen sellaisen kankaan joka miellyttää heidän silmäänsä enemmän kuin minun, mutta ainokaisiksi syntymäpäivälahjoiksi niistä ei ole. Ryhmä Haun tapauksessa ilo oli varmasti enemmän poikani puolella. En ole itse mitenkään erityisen viehättynyt piirrossarjojen yms. hahmoihin ja arvoin pitkään tämänkin kankaan tilaamista Majapuulta. Valmis pusero yllätti lopulta itsenikin, sillä puseroksi ommeltuna se on huomattavasti nätimpi kuin pelkkänä kankaana. 

Puseron kaava on jälleen samainen Suuri Käsityö -lehden nrossaan 5-6/2015 julkaisema Noshin kaava. Samainen kaava löytyy myös ilmaiskaavojen joukosta Noshin nettisivuilta






"Paratiisi kukka" -mekko Liljalle




Ompelutehtaani on jälleen auki! Olen piirtänyt tammikuun aikana läjäpäin ns. perusvaatteiden kaavoja kolmessa koossa (80, 86 ja 92 cm) sillä ajatuksella, että ompelen Liljalle (ja pojillekin jokusen) vaatevarastoa seuraavaksi vuodeksi. 

Tässä ensimmäinen tekele Verson Puodin "Paratiisi kukka" -joustocollegesta. Ompelin vastaavasta kankaasta jo aikaisemmin kummitytölleni tunikan ja jäljelle jääneistä paloista syntyi vielä tämä mekko. Mekon kaavan otin Ottobre Design lehdestä nro 1/2015.