Rakkaudesta käsillä tekemiseen ja kauniisiin asioihin

7/11/2017

Huonekaluentisöinti -onko se sittenkään minun juttuni?





Se tunne kun tietää ottaneensa ison määrän kuvia dokumentoidakseen kaikki työvaiheet ja huomaa kadottaneensa kaikki kuvat! Olen juuri nyt sen tunnemyrskyn keskellä! 

Kaikki kuvat entisöimäni puutuolin työvaiheista ovat kadonneet. Selasin läpi koko vuoden 2016 kuvasaaliin, poistetut -kansion sekä muutaman muun paikan, enkä löytänyt tuolista kahta aamukahvi/ -tee kuvaa lukuunottamatta ainuttakaan otosta. Ae. kuvan vihreästä tuolista on nyt sitten kelvattava tässä blogiyhteydessä: muuta ei ole.

Ostin muutama vuosi sitten Henrin kummitädiltä kaksi vanhaa puutuolia, joista toinen oli jo silloin maaliensa puolesta huonohkossa kunnossa. Maalit repsottivat sen verran sympaattisesti tuolissa kiinni, että koin tuolin sopivan sellaisenaan räsymattotunnelmaiseen mökkitupaamme ja siirsin entisöintiä hamaan tulevaisuuteen. Viime kesänä tuoli lopulta kirjaimellisesti koki "sulkasadon" ja tiputti ison osan maalistaan suurina lastuina mökin lattialle. 

Minussa asuva kokematon ja optimistinen "entisöijä" kuvitteli tuolin kunnostustyön olevan nopeaa ja aloitin työni elokuun 2016 alussa, juuri ennen mökiltä pois muuttoamme. Usko siitä että entisöinti on nopeaa, oli suuri. Totuus olikin sitten toisenlainen. Projektin kokonaisajaksi tuli eiliseen mennessä noin 11 kuukautta. 





Valmiiksi rapisevan pintamaalin poisrapsuttaminen oli tuolin entisöinnissä se helpoin osuus ja sain ensimmäisen työvaiheen nopesti valmiiksi.

Rapsuttelua seurasi Nitromors -maalinpoistoainekäsittely, jonka toteutin tuotteen käyttöohjetta seuraten, sillä erotuksella että oletetun yhden käsittelykerran sijaan tuoli vaati kolme. 

Ensimmäinen Nitromors käsittely ei saanut aikaan kummoisia muutoksia tuolin vanhassa maalissa. Maalipinta kupli hieman, mutta ei irronnut kaapimalla lainkaan. Päätin olla jatkamatta kaapimistyötä ja sivelin tuolin uudelleen Nirtomors -seoksella. Päätelmäni oli, että olin sivellyt tuotetta ensimmäisellä kerralla liian vähän.

Tuolin vanha maalipinta vaati lopulta koko purkin sisällön (750 ml) ja mainitsemani kolme erillistä käsittelykertaa. Kaavin vanhaa maalia pois jo kahden ensimmäisen sivelyn jälkeen, mutta maalin alta löytynyt kittikerros edellytti vielä lisäkäsittelyn. Tässä vaiheessa minulta loppui myös aine ja totesin entisöinnin olevan huomattavan kallis harrastus. 750 ml:n purkki Nitromorsia maksoi K-Raudassa 27€.

Puhdistettuani tuolin kemikaalista etenin työssäni hiontavaiheeseen ja sitä vaihetta sitten riittikin useammaksi hetkeksi. 

Hiottu tuoli jäi odottamaan elokuun puolivälissä maalaajaansa ja työni eteni maalaamisvaiheeseen lopulta viime sunnuntaina.

Vuosi sitten ostamani Tikkurilan Helmi kalustemaali oli säilynyt varastoituna avaamattomassa purkissa erinomaisesti. Sekoitin maalin pohjasta asti kunnolla ja maalasin tuolin sunnuntain ja maanantain aikana kahdesti. Maali levittyi erinomaisesti eikä valunut juurikaan. Erinomainen tuote sanoisin! Musta sävy (TVT 0202) paransi maalin peittokykyä ja purkissa luvatut kaksi maalikertaa olivat tuolille riittävät. Maalin kiiltoaste 10 antoi tuolille kauniin mattapinnan, juuri sellaisen kuin olin toivonut. 


Kuva Nirtomors -käsittelyn sekä hiontavaiheen jälkeen


Tikkurilan Helmi kalustemaali 10, TVT 0202

Ulkonäkö 1. maalauskerran jälkeen

Tuolista tuli kaunis! Niin kaunis, että luulen siirtäväni sen kesän loppuun mennessä mökiltä kotikäyttöön.

Tulevien entisöintiprojektin suhteen olen hieman epäileväinen. Työ oli valtavan aikaaviepää ja työskentelytiloja vaativaa. Maalin poisrapsuttelu kotioloissa ei onnistu millään ja pohdittavaksi jää mitä teen kaikille niille huonekaluille, joita olen ostanut "entisöinti on helppoa uskossani". Kaksi Domus tuolia olisivat seuraavat kohteet ja niiden entisöinti vaatii jo puusepän taitoja. 





Ulkonäkö kahden 2. maalauskerran jälkeen




Huopatohvelit, joista tulee mieleen tiikerijäätelö






Innostuin kaksi vuotta sitten Taito Helskyn märkähuovutuskurssin aikana hamstraamaan epämääräisen värivalikoiman huovutusvilloja. Kotona vallitsevan tila-ahtauden seurauksena kuljetin villat jo vuosi sitten Nuuksion mökille varastoon ja siellä ne ovat levänneet kahdessa muovisäkissä vailla tekijäänsä. Ajan puute ja taidottomuuden tunne ovat estäneet minua tarttumasta villoihin sitten syksyn 2015, vaikka tuolloin vannoin "huovutus on minun juttuni" nimiin. 

Lestien puute on ollut kolmas innostustani latistava tekijä ja nämä "tiikerijäätelötohvelit" omaan jalkaani jälleen huovutettuani, kaipaan lestejä entistä enemmän. Huovutusergonomia on tossuja omaan jalkaan huovuttaessa aivan kammottava ja työasennon huonous tuntuu vuorokausi tossujen valmistumisen jälkeen koko kehossa. 




Villat esiin kaivettuani jouduin muistin virkistämiseksi turvautumaan omiin ohjeisiini ks. Liljan Lumo, Helsky: märkähuovutetut saumalliset harmaat tossut

Etenin tossujen valmistuksen suhteen omaa ohjettani seuraten sillä erotuksella, että tein pohja- ja päälikappaleista paksummat. Halusin tohveleista todella napakat ja paksut huopikkaat ja kaksi vuotta sitten tekemäni "viiden villakerroksen tossut" olivat tähän tavoitteeseen aivan liian ohuet.










Kahdeksan villakerrosta paksut "levyt" olivat hankalat huovuotettavat. Ohensin reunoja aivan liian vähän ja sen seurauksena molempien tossujen kohdalla villalevyt luiskahtivat toistensa päältä ja saumat jäivät repsottamaan avonaisina. 

Onneksi olin kohdannut vastaavan ongelman syksyllä 2015 ja sain avonaiset saumat korjattua neulaamalla niiden väliin uutta villaa. Paikkaneulauksen jälkeen jatkoin märkähuovutusta ja onnistuin loihtimaan saumattomat tohvelit. 







Nyt kolmet märkähuovutetut tohvelit tehtyäni totean, etten edelleenkään tunne tahi hallitse villan luonnetta. Sillä on minun käsissäni edelleen aivan oma tahtonsa. 

Pahimman epätoivon hetkellä, repsottavat saumat kiinni neulattuani, jalassani roikkui vähintäänkin koko 54 oleva villasäkki, jota olin jo tarjota puolisoni jalkaan sovitettavaksi. Tuntui ettei jättimäinen säkki huovu ikinä oman jalkani kokoiseksi ja juurikin tämän tunteen hetkellä villa kutistui käsieni alla kolmasosan. Yllättyneenä tapahtuneesta vedin tarjousajatukseni takaisin ja lopputuloksena sain itselleni oivat mökkitohvelit.  





7/05/2017

Tulips -yöpöksyt Liljalle






Tällä kertaa meidän piti matkustaa Toscanaan saakka, ennen kuin sain kuvattua nämä jo talvella Liljalle PaaPii Designin Tulips -trikookankaasta ompelemani housut. 

Housut pyörivät kaapissa vailla sopivaa yläosaa ja vasta lomapakkauksia tehdessäni ja kesävaatteita poikien vanhoista vaatelaatikoista penkoessani, käsiini osui Kui Designin ihana pupupaita. Paita on kuin tehty näitä housuja varten!

Liljan lempilauluihin kuuluu "Huu sai-sai" ja sitäkös me tytöt sitten ilta- ja aamutuimaan lauloimme ja leikimme matkan aikana.

Housujen kaavan otin Ottobre Designin nrosta 1/2017 ja sieltä ne löytyvät nimellä Baggy legginsit.

Tulips -trikookankaan olin tilannut itselleni jo reilu vuosi sitten. Kangasta jäi jäljelle omasta mekostani pieni pala ja se riitti juuri näihin pöksyihin.